Miätityttää vaa välil, et misä välis. Isännä tai moksuje kuskaamissii, siivoilui, kolaamist, lenkkeilyy... Ja eiline ärsytys meinas pistää kunno riitaa aikaseks, vaik se oikeest o noit PMS-oireit. Täsä o jotenki nyy kaik nii isoste pääl, et turvotuttaa, kiukututtaa, vatta polttelee ja o sekasi ja vaiks mitä. Jossaikohtiha näät ol kokakuukautissii, mut nyy o ollu harvemmi ja helpommat oireet pitkän aikaa. Noh, ohimenevää tää o, mut silti se sai ajatukset usseste vääril uril. Eikä tarttenu tosiaa olla ku jonkuv väärällaine ilme naamal, ni mul nous sauhu korvist...

Lunt o tosiaa sarellu täsä. Hiljakses, mut sitkeest. Jottai melkkest kymmene senttii sitä o tost pihalt saanu kolat taas poijes. Ja sen kolaamisej jälkkeeki viäl o tullu uut, mikä pitäs saar taas kolattuu poijes, mut nyy ei ol ollu aikaa.

Saimmää kyl tosa enne ärsytykse alkamist, viikolloppun, tän kantikkaan huivin valmiiks. Ja tiätty laatuvalvonta toimi kans, et tarkastajan Mustis mukan. Mustis o ain tarkka kaikkie tekemiste suhtee. =o)

Ja tosiaa tänäpe sit aamulenkij jälkkee kolailin ja sit jotenki olin siin iha poikki, vaik en yhtää töit ollu tehny ja käpertysi meijä sänkyl näitte karvakerie viäree - ja nukahrin.

Ei ollu tarkotus nukkuu, mut nii siin vaa kävi. Sevverti vilune olo ol, et nappasin pääl pyyhkeen. Se torkkupeitto ov vast suunnitteluasteel, ku mää en kovaste ol tapan pitäny sellassii ottaa... Mut het ku nousin ylös ja pyyhe jäi hetkeks sänkyl, ni Mustisha siihe sit käperty. Et o lutune!

Muute tänäpe o ollu suurimpiirteis minuuttiaikatauluu sinne tänne. Koirie kans lenkkii, eikä saanu venähtää aika, ku pit ehtii jottai syämähänki ennenku lähriv viämää isäntää lentokentäl, ku läht taas päiväks Vaasaha. Siis huamiseks päiväks. Siält sit taas koval kiireel kottii, et annon koiril kans ruuvan ja siit sit Nousten keskustaha plikkaa hakemaha ja siält kaverii hakemaha ja sit hurjaa kyytii Turkkuhu, et näät neitoset ehtivä lukion teatteri-iltaha. Ja ajo tiätty kottikki ja iltalenkkii koirie kans ja huh! "Vähä" men liija tiukil taa aikataulu, et ei oikkee ollu mum makkuu tää päivä...

O tullu tavaks antaa tassuttajil iltanaksut - iha samoi, mitä syävä muutenki, ettei mittää herkkuu, mut siit ov vaa tullu varsinki kissoil tärkiä kohta päivää. Susu kaikkeist enite seuraa mun liikkeit iltasi, et jos satun naksupaika lähellekkää, ni alkaa sempäiväne viittailu, et "eiks jo olisis aika?".

Susu kurnuttaa, maukuu, tassuttelee, venyttelee, hyppää sylihi ja poijes sylist, pukkailee ja lopult sit koittaa vähä väkevämpiiki keinoi. "Anna mul naksui!"

"Jollet anna, ni mä kiroon sut!" Noh, näit punassii silmii ei kyl näy ku näi salamal otetuis kuvis, et ei se iha noi sentäs men. Kunha puskee päätäs mun kättee ja pumppaa tassuillas jalkaa. Ihmiset sit o tyhmii, ku ei ilmiselvii vinkkei ymmärrä! =oP

"Ai, ettei viäl ol aika? Höh!" Orotetaa sit vähäse aikkaa viäl...

Mustis taas orottaa vähä hillitymmi. Seuraa kyl tarkkaa mun liikkeit, muttei yritä nii vaikuttaa, ku Susu. Tyytyy olemaa paikal siihe aikaa, ku naksut yäpöyräl ilmestyy, ettei jää ilma. Molemmil riittää. Sit onki hyvä hiljentyy nukkumaha ja alottaa seuraavan päivän vast uuret riahut. =oD

Hitsit, et alkaa oikeest olemaa vaikeuksii keksii mittää otsakkeit näihi juttuihi enää... Joko samoi ku o käyttäny sata kertaa ennenki tai sit jottai, mist kukka ei ymmär yhtää mittää - em mää ittekkää. No, saa kelvat.

Nukuttii tänäpe pitkää, koirat kaikkeist pisimpää. Plokikiarrost hetke ja sit tyän touhuhu. Em mittää mappei levittäny, ku kaik muukki ova koton, mut nettipäivityksii sain tehtyy ja pari uut sivuu alkamaha. Iha täytyy olla tyytyväine päivä aikaansaannoksihi siin suhtees. Rästei ov viäl kyl, mut eiköhä ne täst kaik suttaannu kummiski ajallas.

Aamulenkki venähti, ku ol kiva keli. Menttii Kaitaraiste suunnal ja siält kiarros tiäv viärt. Ei ollu mikkää hurja liikenne - tunni lenkil nähtii yks vastaantulija. Sit tul iltapäivälenkkiki normaalii piremmäks - reilu pualtoist tunttii - toisee suuntaha. Ja Kössiki jakso hianoste koko matka. No, ei sitä oikkee kuntolenkiks voi sannookkaa, ku pysähreltii aika taval. Tää ol "hajulenkki" koirilki. Tajusin kyl matkam päält, et olisis sitä voinu kameranki mukkaha ottaa, mukku en lähties tajunnu. Keli ol NII kiva! Nyy ol liikennet sit enempi. Muitaki ol upeest kelist nauttimas. Aurinko ei paistanu, mut tuntu oikkee lämpöselt ja raikkaalt ilma. Ja kyl näitte neljän kans saa iha tyytyväisen mennä, ku eivä paljo muut hetkauta, vaiks tarkkoin ovakki. Haukuttelijoit ol monii, mut onneks meijä poppoo pysy hiljaa.

Hetken tein huiviiki tosa soffal (isäntä ol varannu telkankatteluus "mun" nojatualin, hih), ni hetihä se Mimi siihe sit viärel tul. Lämmin, pehmone kerä.

Eikä siit sit kauaa aikaa menny, ku ol kavereit lissää. =oD

Aamupäivä men koirie heräämist orotelles. Näil ku ei näyt oleva mikkää kiirus minnekkää. Itte sit kärsivällisyyre menetin ja menin herättämähä toiset, et päästii lenkil. Kadi täsä vähä ympäril liikku, mut seki ol sellast "vaihrampa lötköilypaikkaa" -tyylii, ettei mikkää uloshalu ollu hälläkää.

Sit valmistauruttii velje synttärikemuil piipahtamissee ja lähties käyttii keskustast nappaamas mukkaa plikka, joka ol poikaystäväs luan yät.

Siälähä sit innokkaaste ol Nella-elohiiri orottamas. Et siit ol vaikkia saar kuvii, ku ol liikkeel koko aja. Mut onnistusisimpas kummiski! =o) Het, ku toine pari sekkaa suastu mattol makkaamaa.

Ja oliha siäl sit oikkee ihanii pikkukakkussii meit orottamas! Upeit mustikkaherkkui! Nams! Kiitos kaffetarjoilust!

Kottitulles sit lähri miltei samantei koirie kans lenkil, mitä ny vaihrov vaatteet vaa enste. Kiva keli kyl o nyy ulkoilla, ku o sellane pikkupakkane vaa, eikä mikkää liija kova tuuli. Näyttävä näät koirakki nauttiva.

Loppupäivä onki menny surffailles koneel, löhöille ja oleskelle. Oikkee vaa rauhallist meininkii.

Kui sitä tuntuuki, ettei nyy ol mittää kirjotettavaa? Ei ol paljoo tapahtunu. Lunt ollaa orotettu, mut sitä ei ol tullu, vaiks tuullu on kyl välil nii, et talo nitisee. Huamasin tosa, et meijä rappukäytävän nurkka o siirtyny niim paljo, et tapetti o siit lähteny repeilemähä. Se on se nurkka, mikä ain ottaa pahite näät tuuliset kelit vastaha. Pitäs käyr kurkkimas, ettei ol perustuksis kans samallaist halkeemaa...

Takkaa ollaa polteltu. Siit tykkään kovaste! Puit kuluu, mut näyttää silt, et tää talvi mennää viäl näil viime vuarest jääneil. Saaraa puuliiteri tyhjäks ennenku hankitaa sitä seuraavaa satsii. Nyy tiäretää järjestää tavarakki liiterihi vähä paremmi. Hätäpäissämme ku viimeks täytettii vaa takaosast lähtie ovel päi ja nyy siin välis o sit jos minkäki moist muut tavaraa, et ku puit hakkee, joutuu kipumaa kapeet raittii ja ylittelemää vaiks minklaist kamaa. Eikä pysty pistämähä uussii puit ku vanhoje kuivie ettee. Seuraavaks tehrää sivuil tilaa, nii, et saaraa yhre vuare puut toisel seinustal ja jos tilaisuus tulee ja halval olis puit tarjol myähemmi, ni täytetää sit toine sivusta niil. Eikä tartte jättää kasoi pihal kostumaha, niinku ny.

Takast tul viäl miälee yks juttu. Tosa jo vähä aikkaa sit kummastelin, ku mää ole hakenu postilootast meil sanomalehre sisäl ja laittanu niit toho olkkarim pöyräl olevaha lukemattomie lehtie pinoho, ni ykskaks siin ei enää niit ollukkaa. Juu, eiku isäntä o käyttäny niit sytykkein takkaa polttaes. Nih! Kannattaaha se tilat maksullissii lehtii kottii ja heittää ne sit lukemattomin suaraa takkaha. Selvis seki asia. Nyy oon yrittäny kiireel saara aikaa lehre lukemisehe, ettei ainaskaa mittää tärkkiää (lähinnä tän kasitiän tiimoilt) jää välist.

Yks kolmiohuivi o tehty ja toist nelikulmast alotin. Kattelin "varastoo" sil silmäl, ni ei ol enää pahemmi mittää jäljel, mitä o aikasemmi tehty. Sukkii ja lapassiiki pitäs tehrä lissää. Nikkaroin ny muutamat huivit ja sit jatkan sukkalinjal vähä aikkaa.

Käyti Kissil uut kampausnestet viimesel kerral, ku kävin turkkii läpitte ja se veiki sähkösyyren hianoste poijes. Paremmi, ku meijä erelline, mink olin sekottanu hoitoaineest ite. Iha ohjeitte mukkaa kyl, mut taitaa se koirienki turkki tarvit vaihroksii välil, niinku sanotaa ihmistenki hiuksil oleva hyväks. Siis ettei ain pese samoil aineil.

Eikä täs sit mittää muutakaa kummallist ol tapahtunu. Töit, töit ja töit, lenkkeilyy, ruuvallaittoo, syämist... Normaalii arkee. =o)

Reipast viikolloppuu kaikil!

Siisku ol tarkotus eile jo tyät alottaa, muttei siit vaa mittää tullu, ni tänäpe sit läht tyät taas rullaamaha. Käynnistysvaikeuksii kyl ol aamuste, mut sikku uppoutusin hommii, ni sit huamasij jälkkeeppäi, ku olin lenkil koirie kans, et en ollu mittää syäny enkä juanu koko päivän... Pitää oikee ottaa aikatauluhu taas, ettei lipsahra täysin vanhoihi tapoihi ja sit alkais kiloi taas kertymähä.

Tällane tyäkaveri mul ol tänäpe, ku tosa olkkarin pöyräl tiliöintei tein. Kadi nukku siististe mua häirittemät mun seljän takan (Mimilt matkittu tapa) ja sikku lährin hakee vaiks reijittäjää, ni eihä iso koira siäl tyynyje pääl pysyny, ku kellaht siält ales. Mut ei se olemist haitannu.

Sikku tulin viäree ja pyysin antamaa tilaa, Kadi hyppäs ales soffalt, anto mun asettuu taas omal paikal - ja siirty sit uurestas mun seljän taa. =o)

Sevverti tul lunt aamul, et tuuli pakkas sitä toho meijä kolattuhu tiämpätkähä, mink kans huamasi siin, ku koirie kans lenkil oltii. Ei ollu enää autommentävää raittii, vaa ennemminki polku. Pit sit kolata sitä lunt vähä poijes taas. Onneks ol köykäst, ni ol äkkii tehty. Ja isäntä pääs auton kans pihal joutumat pelkäämähä, et jääks kii vai ei.

Eikä täsä nyssit paljoo mittää muut ol tapahtunukkaa. Isäntä ku tul kottii, ruvettii - taas kerra - juttelemaa erilaisist ruuvist ja tulevaisuure mahrollisuuksist täsä meijä tontil. Sitä leivinuuniiki ku haikaillais molemmat - sille vaa ei tahro olla tilaa missää nykysis rakennuksis. Saas nährä, mihi tää kehittyy. Mut nälkähä siin tul, ku herkuist höpötettii, ni siitähä se isäntä sai pontta nikkaroir meil yhrellaist kanawokkii. Nam! Eikä osunu kamerakaa kättee, vaiks sitä kyl ajattelin. Ol liija nälkä, ettei tullu lährettyy kamerammetsästyksehe.

Mut kyl sitä elämää flunssailuj jälkkee sit kans o. Kivalt tuntuu, et taas jaksaa! Ja vaiks viäl vähä niiskututtaa aika ajoin ja yskiiki, ni ny saa jo paremmi pitempii pätkii nukuttuu.

Mimosal heittelen täält kans lisäunihiakkaa, et jos auttaisis saar virkistävist unist kii! Puuuuh! Kauniit unii!