Sellast kymmene miinusasteem molemmi puali o pakkast pitäny. Piänt rihmottelulumisaret ja osaks päivii selkeet. Aurinkoist ol just sevverra, et ehrin isännä heittämää autol lentokentäl ja ajaa takasi, ni sit sejjälkkee kottitultuu aurinko näky enää puitte latvois peltoje toisel pualel. Täsäkohti siis lährettii iltapäivälenkkii koirie kans tekemää.

Ja ku ehrittii lähemmäs mettärrajaa, ni aurinkoki sit jo hävis kokonas. Piän ryhmäistunto sit kyl ol keskel peltoo pirettävä. Aikas kylmäntuntune viima kyl tual keskel kävi.

Ev viittiny turhan kauvaa paikoillas pysytel, vaa jatkettii sit matkaa. Käytii iha mettärreunaski, mut ei näät koirat suastunu sinne menemää, ni em pakottanu. Palattii pualeevvälii peltoo takasi ja siirryttii toisil poluil. Onneks o vaihtoehtoi.

Uus ryhmis piäne mettikön takaat, misä oltii tuulensuajas paremmi. Kaitaraiste kylää näkkyy taustalt.

Lumist auringonkukkapeltoo.

Päiväl pikimältää plikkaki siippas kans piipaht käymähä ja nii net lukion kirjat alkava siirtymää oikkiaam paikkaha, ku kirjotukset lähestyvä. :) Iltasel sit kattosiv vuarotelle telkkaa poja ja poja plikkaystävän kaa, ku molemmat oliva melkose poikki ja poika viäl aikamoises lunssas, ni nukkuva vuarotelle. Mut on se ollu mukavaa jutustella nuarison kaa.

Isännältki tul peräti 12 tekstarii, et o päässy Etelä-Koreaha peril ja o ottanu muutamii kuvii lentokentält ja hotelli ympäristöst. Miätiv vaa, et tuleeks noist viästeist nyssit jokasest oma ulkomaan lasku? Hmm.

Sitä samaaha se tuntuu arjet oleva. Töit, huushollaust, lenkkeilyy.

Kissi pötkötti nii houkuttelevaste sillee sopivaste et ol kamera liki.

Väsy, väsy.

Pinkki masu. =D Pakko ol painaa naama toho, ei voinu vastustaa. Kissi vaa tuhahti ja jatko loikoilemistas.

Kadiki ossaa. Nykku taas ei ol vähää aikaa kuullu/haistanu susii, ni joha taas köllitää. Oltiiha täsä jo vähäse aikkaa melkose tarkka-porkkanoit, eikä merkkiikää moisest rentoutumisest.

Tassuu tek miäl mennä kutittamaa, mutten halunnu toise unt häirit.

Sotapoikaki tul lomil kotti. Lunssasen, mut plikkaystävä ol silti hajettava mukkaa.

Jonomuarostelmas mennää mettäpolkui...

... kunnes ain välil joku poikkee silt omil härilles.

Tai muutev vaa tarkkailuasemihi. Tän tutkailun aiheutti tiäl menevä putputti (avolava-auto, mikä pit kiältämät outoo äänt). Se ol sevverti kaukan kummiski, ettei aiheuttanu sen kummempaa ku tuijotteluu.

Kissi ja Kössi meneväkki ain pääosi kahrestas, ku ova jatkoremmil toisissas kiines.

Lähestyttii kymment pakkasastet, ni viäl pärjää Mimi ilman tossui, mut muut lämmiket kyl kaipaa, ettei tul vilu.

Näät kuvat o otettu silvälil, ku Kössil ol "se isomp" hätä menos, ni kaik vähä yrittävä olla niinku ei olisiskaa.

Luminaama.

Kissi o joku haju just siin Kössin al nii tärkeen, ettei sitä voinu vastustaa. Kyösti taas ei ollu moisest moksiskaa.

Ja hämärtyhä se sikku kottippäi ehrittii. Onneks ol sevverti pakkast, ettei niit hurjii lumipalleroit tassuihi kertyny. Päästii noppeemmi kuistilt sisäl.

Ilost viikolloppuu kaikil!

Ekstravähä tullu otettuu kameraa kättee täsä, vaiks just eilä miättisi, ku aurinko paisto, et tarttis lähtee kuvausreissul koirie kans. Susie takii ei voi kummiskaa päästää vapaiks ja mul ol töit, ni ei sit lähretty. Aurinkoulkoilun sijast tappelin vuasi-ilmotuste nettilomakkeitte kans. Tuntuu, ettei niis ol päät eikä häntää ja kaikkeist kummallisint, et käsilomakkeet (postis lähetettävät pyytävä iha eri tiatoiki, ku mitä nää netin omat. Ei tajuu. Mut sinne läht.

Ja kyl täsä taitaa susii ny ympäril pyärii, vaikken mittää ol nähnykkää. Iltasel kuuntelin kerra, et oli ku olis tuuli ulvonu nurkis, vaikkei sit tuullukkaa. Tajusi sit jälkkeeppäi, et tais olla suren ulvontaa. Iltasel ei koirat suastunu pihalt mettäm pualel poikkeemaa, tekiväv vaa äkkii pisut tonne ojampenkal ja sit veto takasi kottii. Huamasi sit jossaikohti myähemmi, et eteise mattol ol lätäkkö, et jollakulla ei tullu rakko tyhjäks ees, epäilen Mimii, ku hää pakkaa täst alkumatkast vähä säästelemää, ku o se meijä merkkaajafrouva. Mut minkäs sille mahtaa, jollei ulkon uskal olla... Varovaissii ova koirat taas ollu ikkunanki suhteen. Kissi ja Kössi ny vähite näist ova millänsäkkää, mut Kadi ja Mimi kyl selväste reakoiva. Kadiki o ny jättäny divaanin iha kokonas muille, vaiks se o ollu se häne vakivahtipaikkas, mist hyvi näkkee ulos.

Mä en tajuu, mite ny o osunu paljo uutissii mun silmihi, vaikken uutissii ees mummiälest seuraa. Löysin tällase, et Suomenlapinkoira o ny mukan USA:n näyttelyis. Lappalaiskoirie rotuyhristys löytyy täält. Ehkä tää kolahti sentakii, ku koirakeskusteluis o paljo ollu juttuu siit, mite amerikkalaiset pakkaava menemää eri roruissas muatilinjoil, riippumat siit, onks ko rotu just heil se oikee. Mitä suasitummaks joku rotu tulee, sitä 'vaarallisemmaks' tilanne tulee, koirie kannalt. Mukkaa tuleva pentutehtailijat, joil o Ameriikois jo melkone 'valta'. Siäl huijarit tekeväv valtava hianot kotisivut, kehuva ittees maihi ja taivaissii, myyvä koirias sitä kaut, 'rekisteröivä' koirat feikkikennelyhristyksie "rekisterihi", ja ostajat maksava hurjat hinnat pennuist, jois ei välttämät ees ol yhtää sitä rotuu, mitä luuliva ostanees ja sel lisäks ne monesti o ylilääkittyi, et ne saaraa näyttötilantees rauhallisiks (pelkäävä yleensä kontaktii, kosk eivä pentuaikan sellast saa). Voiva olla myäs viikkoiki nuaremppii, mitä myyjä kertoo, eli iha liija piänii. Monil o siis hermostollissii onkelmii, terveyrellissii onkelmii ja käytösonkelmat melkkest 99%:til, ku viäl joutuva koteihi, mis ei koirist eikä niitte tarpeist tiäret hölkäse pölkähtämääkää. :/ Feissaris oon seurannu pentutehtailun vastatyät ja hitsit, et siäl o tyäsarkaa...

Revontulii näky jossai, vaikkei meil. Pilves o ollu ja vähä ollaa saatu taas uut luntaki.

Eipäs täsä nyssit sen kummemppaa. :)

Taas kerra miätin, et eihä mul ol mittää kirjottamist, mukku kurkkasin kameraha, ni onha mul. =D Sittekki. Ja niist tul miälee sit sellasiiki juttui, mist ei ees ol kuviikaa. Kummallist.

Noh, aamulenkkeilyj jälkkee meil otetaa rennoste ja osa tassuttajist menee iha untem maillekki. Kadi välil miättii, et mitä tekis. Voi hakkee jonku pallon sit suuhus, mitä lutkuttaa. Sillee vähä niinku tuttii, natkuttaa lyttyy ja antaa pullahtaa muatohos takas ja taas lyttyy.

Kesäsi meil kertyy kamalat määrät ain näit poltettavii papereit ja paffei, mut talvisi ne menevä sytykkeiks aika taval samaa rataa ku niit tuleeki. Välil sit laitan kummiski noit vanhoi sanomalehtii takkaha, ja sehä riittää jo siihe, et se lämpee. Niinku olis oikkee puit polttanu. Mut tuhkaa niist tulee kyl hurjat määrät. Sisäl ei ol nii lämmint ku voisis olla, ni Susu varsinki o ain ettimäs sit lämpösemppää paikkaa. Täsä Susu o kaivautunu päiväpeito al, ja Mustis sit siin pääl. Piän möykky vaa näkkyy Susust.

Viätti kirjeit postilootaha koirie kans, enkä malttanu ol ottamat kuvaa, ku täsä muute valkoses maastos toi oranssine postiloota erottu nii hyvi. Kuka senki o mahtanu vähä vinoks saar. Liäneeks aurausauto tölvässy vähä, ehkä?

Nauratti, ku annon sit orotuspalkkaa koiril kuvaustej jälkkee ja sevverti kylmää ol (-10 astet), et ne ol mun taskus jäätyny sellasiks sitkeiks kikkaroiks. Kadi ny sai aikast äkkii syättyy omas, mut näät kolme muut mussottiva oikkee jonku aikkaa, ennenku oliva miälestäs tarpeeks piäneks sen saanu. Siis ol sellasest yhre nappulan kokkosest kikkarast kyse. Juu, meil ei kukkaa koirist hotki puremat ruakias. Toisaalt iha hyväki!

Jatkettii sit matkaa ja mä olin ihav vähäl, et päästän Kissin ja Kadin vapaaks tosa pellol, ku ol tyhjää silmänkantamattomii.

Vähä ennen näitte kuvie napsimist kaik koirat kummiski yhtäkkii pysähtyvä, kattova kaik samaan suuntaha mettähä korvat hörölläs, Mimin ja Kadin hännät men kopiev välihi ja sej jälkkee Kadi ei enää suastunut munst ees irtoomaa ku muutamam metriv verra. Mimiki kulki häntä alessuunnattun loppumatkan ja vilkuili melkose usseste sinne mettän suuntaha. Mä en kyl kuullu enkä nähny mittää.

Ku oltii päästy pellost yli pualevväli ylitte, alkova koirat kovaa kiirust pitämää kottippäi. Siin ei sit enää haisteltu tiärreunoi, ei merkkailtu, ei mittää. Miäti, et jos olis Kadi ollu vapaan, ni tää neiti olis varmaa peltoje ja joem poikki juassu meijä ulko-ovel suaraa kyytii... Ja tän uutise lujin sit myähemmi.

Resirentivvaaleist sevverta, et paljo niit o hylättyi äänii Iltalehrem mukkaa. Ev vaa voi ymmärtää, miks ihmiset lähtevä äänestämää, jolleivä oikeest äänestäkkää? Mut ol siäl vissii ajattelemattomuuksissaanki tehty virheit, et ol lisätty numerol lisäks jottai muut lippuihi, mink takii ne sit hylättii kans. Et sin men hukkaha neki. Kokonaisuut siit, mitä oikeest näis hylätyis ol, ei ol tehty. Mitä ny joku iha omaa, vapaaehtost tukkimiähe kirjampitoo ol pitäny kohralles osuneist. Mut joskoha se nyssit toisel kiarroksel helpottuis tää valinnav vaikeus. =D

Jäin oikkee miättimää, mikä päivä tänäpe o, ku Ylest luin tät uutist. Voimakast aurinkomyrskyy (voimakkuureltaa 3 viisasteikkoisel mittaril) ennustetaa tulemaa "tiistaina" maan magneettikenttähä. Eli siis tänään? Vai ens tiistain? Haa, tällasii asioihi mää uutisis kiinnitän huamioo. Jos se o tänäpe, ni mikseivä sanonu et tänäpe, eikä "tiistain"? Tai jos se o ens viikol (mitä epäilen, et voiks se matka kestää nii kauva aurinkost tänne, ku se purkaus o lähteny liikkeel jo viime sunnuntain), ni olis senki voinu selvemmi sanoo. Noh, häiriöit lentoliikentees, sähköverkos ja satelliiteis tiaros... Toivottavaste ei mittää isomppaa kummiskaa. Ainaski tätä tiistait ollaaj jo melkose pitkäl, eikä täsä ny sähköt ol kerttaakaa meilt ainaskaa menny.

Ja revontulii voi olla näkyvis tavallist enempi tän takii. Siitäki löytyy Ylest juttuu. En tänä talven ol yhtää revontulii nähnykkää.

Jepjep. Tää asia jakkaa ihmissii taas moneen suuntaha, mut tää o nyssit se mum miälipire. Vähä liittye näihi perhesurmihinki, mist kirjotin aikasemmi. Jos o perheit, jokka eiväv vaa omin avuin pysty pärjäämää, ni jottan tarttis tehrä. Jo ihan heijä läheiste ja naapureittenki takii, jos joku aattelee, et kaik ei vaa apuu tartte... (ku eivä ymmärrä sitä hakkee)

Tähä postauksehe mut inspirois Aamulehrej juttu opettajast, joka tuamittii sakkoihi sen takii, ku ol joutunu ottamaa oppilast kärest kii, et saa asias toisel sanottuu (oppilas pit käsii korvillas). Ku mummiälest täsä asias mennää jo nii persiillee ku olla ja voi. Täsähä opetetaa lapsil, et käytännös mitä vaa saa tehrä, ni toisii ei tartte kunnioittaa eikä toisist välittää, eikä suinkka toisimpäi. Tän voi kääntäe siis itte asias nährä just väkivaltan lasta kohtaa, mitä käräjäoikeus ny tek. Syy ja seuraus. Koulus ollaa sitä varte, et kuunnellaa opettajaa, eikä minkää lapselliste 'emmää taho'-kohtauste hyysäämiste takii. Hitsit, et ottaa pattii. Millast ihme porukkaa siäl o ollu tätä tuamioo oikkee päättämäs?

Mite enää kukkaa viittii kouluttautuu hurjam pitkään toho hommaha, ku se o enemp järjestyksempitoo ilmam minkäällaissii oikeuksii, eikä palkkakaa kovaste kukkaroo pullistut. Lapset saava käytännös tehrä iham mitä vaa ilma minkäällaissii seuraamuksii. Ei se ny jumankaut kuulu niim mennä!

Väkivalta taas ei ol miälestän tiätenkää mitenkää sallittuu, mut näköjäs jo sen raja o ruvennu kummaste kallistumaa pelkästää siihe, et opettaja suurimpiirteis koskee oppilaasee. Em mä kaipaa karttakepil sormil paukutteluu tai selkäsaunoi takasi, mut jos oppilas ei esim. luakast siirry pyyrettäes ulos, ni kyl mummiälest opettajal pitää olla oikeus siirtää oppilas kärest, vyätärölt ym. pitäe kii ulos. Ykski onkelmalaps saa terrorisoituu yht luakkaa kyl melkose totaaliseste.

Ja tätä Ylen netis ollutta uutista kannatan täyrest syrämest! Siin tulis syy ja seuraus selväks, kunha homma otetaa käyttöhö jo ala-asteelt saakka. ja opettajil tiätty kans tarvittavat oikeuret hoitaa homma kottii. Ei vaa joka koris lapset jouru tekemää yhtää mittää oma olemasolos ettee, ni JONKUN se o tehtävä. Koulu o oiva paikka sentakii, et jokane laps käytännös sen joutuu taval taikka toisel käymää läpitte kummiski. Jollei perheit pysty kokonaisuuten auttamaa, ni autettais ees näit lapsii!

Ja juu, en ol ite opettaja, enkä ees aio opettajaks ryhtyykkää. Mut JOKU roti täs hommas pitäs olla! Nih!

Melkost rauhaiseloo se täsä ol viikolloppunki, vaiks vähä vipinääki viaraittem merkeis oliki. Oikkee kiva viikolloppu oliki!

Plikkaha sit nikkarois ittelles 'uuret' kynnet. Varsin somat. Hello Kitty.

Tek enste oikkial kärel vasemman käre kynnet ja sit vasemmal oikkan ja kyl vaa uskomattoma hyvi osas näinki. Mä ev varmaa olis ees miättiny sellast vaihtoehtookaa. Tykkään! Tosin nyssit o kaikis taloushommis 'käretön', ku eihä näil kynsil mittää sellassii tiätty voi tehrä. ;)

Ku plikka ol lähteny, ni poika tul kotti ja kylhä se aika siin vaa yhres olles ja touhutes kuluu. Takasi armeijaha sit tänäpe illal.

Pikkase rihmottel lissää lunt, muttei niimpaljoo, et olis kuvaamist haitannu, no päätinki sit piiiiiiitkääääst aikkaa tehrä näit irtioloreenei, susii tai ei. Oltii nii lähel omaa torppaa kummiski, et aattelin, ku oltii enste lenkkii tehty, ettei siin ainaskaa mittää pelottavaa hajuu kellekkää tullu nokkaha, ni uskalsin. Juu-u! Kyl se Kissi siäl kuvas kauvempan löytyy. :P

Kova ol kiirus takasi sit, et hippulat vinku vaa (mitäköhä se sit oikeest onkaa) ja lumi pöllys. Ol paita ja heijastinliivi pääl, ni ei päässy turkki oikee oikeuksiis, mut kummiski.

Lentäväine otus.

Sit ol Mimiv vuaro. Vähä on ku rusakko olis tual kaukasuures.

Ja nii äkkii tultii, ettei kamerakaa meinannu mukan menos pyssyy. Russelil o melkone vauhti.

Kadi orotti istue arvokkaaste.

Eikä kans kauvaa kestäny, ku ol sakemanni siirtyny paikas a paikkaha b. =D

Viimehetke väistöliiket unohtamat.

Kyösti-miäs sit viimesen pahnampohjimmaisen. Oi et osaa olla hassun näköne tual polul yksikses. Pist väkisi suut hymyhy. Kössii ei ainaskaa millää voi sekottaa rusakkaha. =D

Ja kiire-kiire, kipi-kipi siält sit tulla-jolkotettii muitte tykö, ku sai luvan.

Kiäli ulkon suust, häntä viuhtoe joka suuntaha.

Ryhmist unohtamat. Vähä ol häiriööki, ku joku vekotin prutkutteli kasitiäl (Kössi ihmettelee tätä) ja meijä tiäl taas kulki joku rohkee polkupyäräl, mist läht sellane kriiks-kriiks ääni (mitä taas Kadi kummastel).

Mut paikoillas kaik pysyvä. Ovannee vaa nii rakkait ja lutussii joka ikine! <3