Aamun satteej jälkkee onki ollu iha kiva hääräyskeli. Tianoot kuivuki mitenkute, vaiks tual mettäm pualel viäl o ruahot nii märkii, et koirie tassut o iha litiseväiset, ku lenkilt kotti tultii, mut eihä se menoo haittaa. Nyy jo jaksaa touhutki enempi - nii me kaksjalkaset ku näät nelijalkasekki.

Olin just koiril ruakkaa antanu ja kaik keskittysivä nii syämähä, etteivä huamannu, et pihal tul sellane taloo tärisyttävä menopeli. Nii "basso" jytis, et jalampohjis tuntu. Jottai tul pihal, se ei jääny mult huamaamat, vaiks vahtikoirat olivakki muis puuhis. Velihä se tulla tupsahti kylähä.

Meijä viarasvarakeksit ol hävinny parempii poskihi (plikka meinas, et pojat oliva nee syäny...), mut onneks pakkases ol pullapuketti, mink sit sain heitettyy uunihi. Ol jottai tarjottavaa kaffen kans. Nyy jo tual takaterassilki tarkenee, ku ei ol sulamislämpötiloi.

Kaik koirulit pääsivä meijän kans ulkoilemaha ja siin sit aikas pyärisivä pöyrä ympäri, ni sit Kyösti jäi pöyrä al, ku menointo lopahti. Siältäki se söpöily onnistuu.

Sit varusteet taas päälle enne jatkomatkaa kottippäi. Siin sitä o urheiluu kerrakses siinäki touhus. =o)

Siintähä sitä sit lährettii. On se vaa nii komeeäänine vempain, ettei mittää määrää. Ei kuitenkaa mikkää sellane varsinaine mölytoosa, mitä ne isommat vehkeet ova.

Ja sim men! Ei tair ainut päristelijä teil täl hetkel olevan - men meinaa iha "muutama" jo täst meijä ohitte sil välil, ku terassil kaffel istuttii. Turvallist ajeluu! Kiva ku kävit!

Nii se vaa homma etenee, ku o vähä raikkaammat kelit.

Isännän pit kyl lähtee jo ajat sit ekaa kaatisreissuas tekemähä pojan kans, ku pojal o rehvit Turus kahrelt. Puhumattakaa noist mustist roikkuvist pilvist, mikkä voiva auvet helkel mil hyvänsä. Nii painavaa kamaa kärryis, et tarvis siihe kaverii, mut silti hänel ol vaa kamala pakkomiälle saara autotalli valmiiks, enne lähtöö. Kylhä tää ny kovaste eroo siit melkkest alkutilanteest. Melkkest-sana täsä siks, etten oikeest ehtiny ottamaa kuvaa siit varsinaisest alkutilanteest, ku ol jo siinvaihees lattiatilaa tullu pullopussie poistamiste ja mopon siirtämiste ja osa kiärrätys- (metalli- ja lasi-) ja poltettavienki pinost ol jo siirtyny tallist ulos. Nyy pitäsis olla sit tavaroitte esil nii, et ainaski isäntä ite tiätää, misä mikäki tavara o...

Varaston järkkäämist viäl riittää kyl. Isäntä ku sit o surutta heittäny sin kaik, mitä ei ol itte osannu päättää, et mihi ne kuuluva. Heh! Ja simmää heitän ne suurimmaks osaks poijes kummiski. Tai siis noihi kiärrätettävii kamoihi. Kattotaa, mitä niil tehrää sit. Nyy o peräkärri käytettävis, ni pitäskös viär kirpparikamat suaraa johonki kirpparin takatilaha? Täytyypä soittaa ja kyssyy, et ottavaks vastaa. Näät ku ojjo lajiteltu ja pesty, ni em millää tykkäis niit ottaa laatikoist ulos ja heittää vaa sotkuhu johonki uffen laatikkoho, mihi noit ei noines paffilaatikoines mahru sisäl. Se kyl ärsyttää! Ku pitäs jotenki vähentää sitä vastaanottajie tyät, mut mite, ku ei luukust kertakaikkiaa mahru? Miks homman pitää olla molemmil pualil mahrollisimma hankala, en tajuu! Hei, tehokkuut kehihi! Siis vinkiks uffel!

Isäntä saa kyl kuulla matkal pojalt kunnias - kuulin siit jo osan, ku lähtivä ikkunat auk. "Olis pitäny lähtee aikoi sit ja ainaki auto laittaa valmiiks ja..." Enkä mää oikeestaa voi ol eri miältäkää. Ton autotallin viimeistelyn olisis voinu tehr vaiks kaatosatteel, ku ei enää ol mittää raijaamist sen isommi mihinkää suuntaa. Siis ulos tallist. Senku järkkää siäl olevat kamat oikeisii paikkoihi ja sen sellast. Mää en tajuu, miks pitää ain olla mahrollisimma viime tinkas, tai mialuummi viäl myähäs, joka paikast, ku itte oon ain ajois - joskus tuntiiki aikasemmi...

Mut yks osa hommast on nyy tehty, sit päästää jatkamaa seuraavii. Se ov vaa hyvä juttu se! =oD

Heh! Het, ku tul viileemmät kelit, ova kissat löytäneet ittelles lämpimämpii paikkoi.

Niinku Mustis myssy pääs?

Eiku Mustis omas pesässäs. Leikkikaverii vail vaa...

Ja sit tarjetaa taas olla halimas toist - kuumal kelil tällast ei nähty.

Eikä haittaa eres Kissin karvat naamal, ku sit nukutaa ku nukuttaa.

Jottai o eristyst tapahtunu autotalliski - vaikkei iha siihe päiväs-valmis -tahtii olla erettykkää, mitä suunnitelttii.

Yks sarekuuro täst men ohitte liki ja ukkonenki jyrähtel jossai kauempaa, mut meil ropsu vaa sellaset kymmenise isoo läiskälet terassil, et kunha saatii kaik tavarat suajaha ja mää kannettuu pehmusteet ulkopenkeist sisäl, ni siihe kostuke jäi... Mut näkymä köökin ikkunast kaunistu kertaheitol, ku isäntä kävi hakemas peräkärryn lainaha, et saaraa viär urakal noit kaatiskamppeit poijes. Peittää meinaa näkyvist sem meijä väliaikasvaraston... Heh!

Miähet saiva raijattuu autotallis olleen hyllykön varastoho sisäl - ja mää het otin sen sit näitte kirjoje tilaks, mitä meil ol melkkest koko lattiapinta-ala täyn. Kirjapussukoit siis. Laiti nyy vaa kokojärjestyksehe ja kahtee rivihi yhrel hyllyl, et sain kaik mahtumaha. Täsä siis ol vaa olkkarin ylähyllyn kirjat. Ei ihme, et se petti - kyl niit vaa sevverti paljo o.

Pikkase o muutenki tää paikka jo erillaine, mitä ol aikasemmi täsäkohtaa. Naureskelin kyl, et meil aika paljo tavarat näyttävä kyl vaa vaihtava paikkaa. Isäntä tua tavarat sisäl, ku ova käyttökelpossii, mää kannan ne varastoho tai kellarihi, ku vaiks ne ovakki hyvii ja meil tulevaisuures tarpeellissii, meil ei kerta kaikkiaa ol niil sisäl tilaa. Puuvajaha siirtyy kaik puutarhajutut, kellarihi kaik kylmän/kosteenkestävät (kukkaruukut ym.) ja roskat tiätty sit peräkärrihi.

Ja nyy ruppee autotallist seiniiki jo näkkymähä... Jippii! Jos huame sais loppusilauksen tehtyy, ni olisis kyl mahtavan hianoo. Plikka otti ja heitti omat vanhat huanoste koos pysyvät lipastos poltettavie kasaha ja nappas autotallis olleet pari ruskeet lipastoo käyttöös. Hianoiltaha ne häne huaneessas näyttävä.

On tää kyl ollu iha järkky homma. Jos autotallis olles viäl onki suht viileet, ku aurinko ei pääse suaraa porottamaha, ni sit tavaroit sinne tänne raahates joutuu ain kulkemaa paahteisem piham poikki, menee sit minnev vaa. Ja ku o painavaa tavaraa mukan, ni ain vaa kuumemmalt touhut tuntuu.

Plikka o kuitenki täsä jo ajat sitte - viäl isännä Kiinas olles - saanu isältäs luvan järjestää colamaistiaiset, ku isäntä o koton. No, tänäpe ne sit pirettii. Taas tul selväks, ettem mää mittää tiärä. Enkä paljo mistää maustakaa tykkää... Näät eri ihmeaineil makeutetut juamat vaa ei mun makuhermoil, puhumattakaa vattast, ol hyväks. Iha pari ol sellast, mitä olisis voinu juar enemmänki.

Liina kutittamaha nenää, estämää näkyvyyt ja iha uskomattomav vaikeet ol osuu eres klasin reunaa oikkeesee paikkaa, ku tökkisi sil ain nenää... Mut tul maitelttuu.

Vet eri juamie välil, ettei maut sekotu valla.

Sit sitä oikkiaa asiaa...

Kaik olttii yht hassun näkössii huivi pääs ja sokkon maistelles. Hauskaa ol!

Kahreksast juamast mää en tunnistanu oikkee yhtää, paras tais ol viis kahreksast ja se ol plikan poikaystäväl. Yllättäväv vaikkiaa toi merkkiarvuutteluki o.

Ja juatavaa jäi maistiaiste jälkkeenki vaiks kui. Nyvvaa kaik pullot o avattui, ettei hiilihapot kauaa sisäl säily. Taitaa näät kyl äkkii huvetakki, jos vanhat merkit paikkaas pittää. Eipä ol tällassii määrii meil näit ollukkaa.

... pitäskö muka lähtee aamulenkil, ku koirat näyttävä viäl tällasilt:

Ei siis mittää kiirut mihinkää suuntaa. =o)