Palataas viäl eilisel, ku en enää jaksanu iltasel ryhtyy mittää ylös kirjottelemaha, vaiks miäl tek. Ihav valla kiva päivä, vaiks koko aja pelkäsin, et mitä jos toi vattatauti iskee pääl tai jottai.

Aamusel plikka leikki huivie ja koirie kans. Juu, nukkeiha nää meil ova. =oP Molemmat oliva iha innoissas tällasest jutust. Mimil varmaa tul koiratanssi miälehe, ku sillo jottai huivii yleensä kaulaha laitetaa, ku muullaist koristust ei saa kisaajakoiral olla. Ja pitihä siit parist sit kuviiki saar.

Ulkon ol sevverti valosaa, et tosa akkuna eres ol valosuus vähä vaikkia, mut sivult onnistu pikkase paremmi. Ovan nee ku kaks tärkkiää partiolaist konsanas! <3 <3 <3

Ja ku kuvaukset oliva ohitte, ni Kadi läht liikkeel - ja nii läht sit huiviki. Meijä "mummu". Ei ollu moksiskaa huivist silmil. Sevverti ohut kankast, et hyvi näk sen läpitte.

Mut mua haittas, ku huivi ol toise silmil, ni siirsin sem poijes. Kadim miälest "iha sama". =oD Mont tunttii koiril ol huivit kaulas, eikä ne haitannu menoo yhtää. Mitä ny toi Kadin huivi vähä kiristettii, ettei olis ollu iha koko aja silmil. On ne mainioit!

Simmää pääti ottaa tilaisuurest vaarin ja siistii Kissin turkkii - ja ku vähä aikaa ettisi ympär kämppää kaikellaissii varusteit, ni alko jo jonoo muarostumaha hoitopöyrän (eli silityslauran) viärel. "Ethä meit sit unohra!" tai "Mää olin täs ekan!"

"Tää om mum paikka!" Sanoo Susu. Piäne harjaustuakion saiki. Eikä muute lähteny, vaiks laiti föönim pääl ja puhalsi ilmaa turkkihi. Ja siin istuksi lauram pääs, vaiks otin Kissin siihe viäree. Vast ku rupesin suihkuttelemaa hoitoainet, läht Susu turvallisemmil vesil.

Ja tuliha se siält Kissi-missi esil taas.

Ja on toi lyhyemp kuanoturkki vaa niimpal näppärä. Kissi syä selväste nätimmi ja paremmi, ku ei ol jatkuvaste noit kuanokarvoi suu täyn. Rintamukse karvoi ain välil meinaa suuhu nyy kyl menemähä, varsinki jos jottai luut jyystelee, mut ei se ol mittää verrattun siihe aikasemppaa. Nyy näyttäis turkki pysyvä paremmi puhtaanaki.

Siskon synttäreit sit porukal viätettii golfsimulaattoris. Oliha se valla hauskaa! Tul kokeiltuu oikkee kenttii lyäntiharjotuste lisäkski.

Ei olisis uskonu kui vaikkiaa seki o. Pikkurilli oikkiaan kohtaha, ranteet jäykkän, käret suaran, polvet lukittuin, katse palloho ja - HUTI! Heh! Onneks en ollu ainut hutiluttaja. Mut nauraa ainaski sai!

Ja siin o just kolahtamas maila palloho. Ja men muute kovaa!

Välil kerättii palloi ja jatkettii taas. Kenttii tul uussii sitä mukkaa, ku erelline päätty. Pari pääs puttausetäisyyrel, mut sit lyäntimäärä loppu, ettei päässy loppuhu saak yrittämähä. Kukkaa ei hävinny eikä kukkaa voittanu, ku kaik käyttivä joka pelis maksimimäärän lyäntei. =o)

Voiraampa muute mennä joskus toistekki uurestas!

Koton sit ekaks valot sammuksii. Isäntä ja plikka jäivä sytyttelemähä kynttilöit, ku mää lähri koirie kans lenkil. Vettä se pikkase ripottel, et kastuha siin sit tassut taas. Mut sit muutama valokuva. Isännä ottamii. Ekaks mä Kissin kans.

Sit pit ottaa munst koirie kans, mut Susu ny välttämät halus kuvaha mukaa.

Ja pit sit hakkee Mustiski mukkaa viäl, et kaik olisisiva koos. Susu meinas ol jo nii reunal, et hyvä, ku pysy soffal viäl - ja nualeskel Mustist kovaste. Mimi meinas, et nyy o vähä ahrast, et olisis pitäny jo pääst tualt nurkast poijes. Eikä siin sit kauaa menny, ku soffa ol Kadii, Kissii ja Kössii lukuunottamat tyhjä. Vähä aikkaa.

Pisti yäpöyrällekki kynttilää, et näin vaihtaa vaatteit. Sit loppuilta nautiskeltiinki kynttiöire ja takan tuamast tunnelmast. Kyl mää siv vaa niimpal kynttiöist tykkään, että!

Olim mää ostanu sualakeksei ja creamcrackkerei iltanaposteltavan levitejuustoje kera nautittavaks, mut oltii niimpal kaikkee päiväm mittaa syätty, ettei kellää sit lopultas tehny niit miäl.

Yäl sato välil iha kaatamal vet ja iha ourolt kuullosti se sateen ropina peltikatol, ku sitä ei oikeest ol kuullu täsä moneen kuukauttee. Kyl se vaa oikeest kevät kovaste tekkee.