Ovitzil ol plokissas hyvä linkki kotisivujes artikkelihi koirie laumakäyttäytymisest. Mul mittää sen kummemppaa täsä ol tapahtunukkaa, mitä töit o täytyny tehrä (kumma juttu?!), ni jäin oikkee tätä miättimää.

Mähä en oikeest ol varsinaiseste miättimäl miättiny näit meijänkää rutiineit koton, ku kaik o niinku tavallas ittestäs loksahtanu paikalles, mut kyl niis ain joku ajatus kummiski o takan. Yht mont eri tapaa o hoitaa laumoi ku o laumoiki - jokasel ne omas. Mummiälest se kaikkein tärkein juttu o ain johrommukasuus ja säännöllisyys. Mikkää asia ei ol joskus sallittu ja joskus kiälletty, vaa ne hommat täytyy olla selvin jo enne ku koira taloho tulee. Jos koira ei saa olla soffal, sitä ei saa kertaakaa siihe antaa luvan kans jäär. Ja lupaha o annettu, jos koira huamaa, et se o huamattu, eikä sitä ol ajettu soffalt poijes. Näi niinku esimerkkin.

Koirat tosin ova fiksui ja oppiva mitä kummallisemppii asioit. Meilläkää ei ol mittää luppaa hypät sänkyl, jollei siin ol päiväpeittoo pääl. Ja hyvi o toiminu. Ei haittaa ees se, et kissat siltiki joka tapaukses siäl loikoileva, ol sänky sit misä kunnos vaa. Koirat pysyvä poijes, jos sänkyy ei ol asiammukaseste petattu. Noh, tää ny ei niinkää laumakäyttäytymissee kuulu, mut tulipas tost vaa miälee.

Yleist

Mut kyllähä se tosiaa laumakäyttäytymine voi kummaste muuttuu, ku joku palikka siin muuttuu. Yks koira lähtee tai joku tulee lissää tai perheem pentu alkaa pääst pentuiästäs ja sen maailmankuva muuttuu - siin muuttuu yleensä sit laumajärjestyski helposte.   Riippue tiättyki vähä koiran perimist ominaisuuksist ja siit mite niitte pentuaika o menny (sosiaalistettu hyvi tai  huanost tai ei lainkka esim). Toisil herää vahtivaisto, toisil pualustus, toisil omimishalu ja joskus pomotteluki, vaikkei sellassii merkkei olisis aikasemmi ollukkaa. Mut sit voi ollakki jottai iha toistekki. Joskus uus tulokas voi myäs rauhottaa tilannet. Se porukan pomo, isäntä/emäntä, joutuuki ottamaa selvemmi johtajan hanskat kättee ja onki enempi johrommukasemp ja jämäkämp - se vaikuttaa heti koko pakkaha. Lenkeil arkuuttas  yksi ärjentelevä koira voiki ykskaks ollakki laumas hiljaa - siin o lauma turvan ympäril, ei tartte "nojat" yksi siihe kakslahkeisee, vaiks tiätty pitäs pystyy. Eli ei näät ain ol kovi yksselitteissii juttui. Pääasia täsä, et ihmisel o ne lankat käsissäs - tiato siit misä kunki laumajjäsene kans mennää. Joku tarvii tosi selkeit rajoi, joku toimii hyvi piänil joustoilki, toine voi tarvit vähä itsetuntovahvistust jne. et koko lauma toimii parhaimmal mahrollisel taval.

Kovaste kiinnostaa näät kaikemmaailma "koirankorjausohjelmakki", mitä telkust tulee ja onha niis paljo parannuksii tapahtunukki. Tiätyt jutut siäl vaa välil pistävä silmää, mist olis mummiälest hyvä sannoo siäl ohjelman kulus kans, vaiks joissai ohjelmis alkuteksteis lukeeki, ettei näit ohjelmas kuvattui koulutustapoi saa käyttää ilma asiantuntijan apuu. Koiriiki ku o erillaissii ja ne toimiva eri moottoreil. Pehmeet koiraa jos meet liija koval kärel kouluttamaha, ni se menee henkisest iha rikki. Ja se voi näyttää, et hyvi menee, mut jossaikohti voi koiran pinna lopult katket ja sattuu "yllättävä" takaisku. Ja yllättäväm moni koiranomistaja ei ite pysty tunnistamaa oman koiran kans sitä, miks se tekee niinku se tekkee. Itellehä o iha normaalii rutiinii tiätyt jutut, mikkä ei välttämät sit koiral kummiskaa ol lainkaa normaalii. Joskus se o ulkopualisellekki vaikkia havait, mut jotenki silti ulkopualine näkkee ne omal perheel tavallistenki asioitte omituisuuret paremmi. Nii, siis oon sitä miält, et suurimmat onkelmat koirie kans tulee käytännös ain jostai ihmiste toimist tai toimimattomuuksist. O sallittu jottai, mitä ei olis pitäny sallii tai kiälletty jottai, mitä kuuluis sallii... On olemas miälevvikassii koirii, niinku ihmissiiki, mut niit o oikeest TOSI vähä.

Ulkoilu

Koiralauma luannoski o muuttuva: osa lähtee metsästämää, ku osa jää pesäpaikal. Erilaisil kokoompanoil ollaa, mennää, tullaa. Nii se o hyvä lauman kans muutenki toimii. Pääosi tehrä lenkkei koko lössin kans; lenkkeily vahvistaa laumaviättii, mut sit toisinas ottaaki vaa yks tai kaks kerrallas, erilaisis kokoompanois ylimääräsil touhuil. Jos koirie kans harrastaa jottai, ni siin yleensä tulee automaattisest jottai tällasii laumaeroi, mut tätä kannattaa tehrä, vaikkei erityisest mittää harrastaiskaa. Ottaa kahrenkeskist aikaa jokase laumajjäsene kans, ni keskinäine yhteys säilyy hyvän.

Ulkoiluis o toki taas erilaissii tilanteit; asutaa kaupunkis, taajamas ja taajama-aluee ulkopualel. On kävelyteit, leveit ajoteit, kapeit ajoteit, hiakkateit, peltoi, mettii; kaik valaistui ja/tai valaisemattomii, mis täytyy vähä eri taval toimii. Suamesha ei koiraa saa taajama-alueil pittää irti, ei eres omal pihal, jollei se ol airattu ja koira valvonnan alla; välittömäst kytkettävis, mut myäskää mettis ei ilma maanomistajal luppaa saa metsästyslaim mukkaa koirii pittää irti. Tätähä monet iha tiatoseste rikkovakki, ku koirie liikunnantarveha ei välttämät ol lainkaa tarpeeks monipualist vaa kävelylenkkei tekemäl.

Noh, mul o ollu periaatteen se, et ihmiste ilmoil pirän koirat ain lyhkäsel hihnal, ku o muit liikkeel ja sit vähä löysemmäl, ku ei ol muut liikennet. Tiäv viärel kulkies mul o yks koira vähä piremmäl (yleensä se o meijä Mimi, ku o tosi varma "reuna"-käskyn tottelija) remmil ja muut sit kulkeva sekalaises jonos tiäv viarustaa. Kaik kyl tiätävä, mitä sana "reuna" tarkottaa, mut toisil o viive totteluu vähä piremp ku toisil, ni varma ov varmaa. Pääosi kuitenki siis mennää jonos, ei krympys eikä varsinkaa rivis. Ku o lyhkäsempää remmii, ni sotkeutumisvaaraki o piänemp. Koskaan en ol sallinu mun ohittamist takkaa oikkial (eli mun silmän ulottumattomist mentäs ajotiän kaut ohitte, huh).

Paljo saa lukkee koirie koulutuskirjoist ja myäs kuulla noist koiraohjelmist, et koirie kuuluis kulkee pomon takan, eikä eres. Mist mää olen kyl eri miält. Ei koiralaumoissakaa metsästämää ain lähre alfa erel, vaa se antaa impulssin sil, et ny olis aika ja parhaat metsästäjät menevä erelt ja tekevä omat hommas - metsästäes lauma usseste viäl hajooki, vähintäs kahtee, joskus usseempaanki ryhmähä, ni ei pomo vaa voi ittees usseemppaa paikkaa yhtaikaa hussuttaa, minkä järkiki jo sanoo. Mä henkilökohtaseste tykkäisisi, et kaik koirat olisisiva mun erel, ni mä koko aja näkisisi niitte paikat ja niitte reaktiot eri asioihi, mitä ympäril voi tapahtuu ja tulla vastaa. Kuka jää kentiäs tuijottamaa jottai, mitä ei kuuluis tuijottaa (uhittelee vastaantulijoil tms.), pelkää jottai tai meinaa pyrkii ajotiäm pualel. Ehrin siis siält takkaa reakoimaha oikeeaikasemmi näihi asioihi, ku sillo, jos koira olis mun takan. Mut käytännös se o menny nii, et mul o kaks koiraa eres ja kaks takan. Kylhä se toimii, kunha ei kovi paljo löysää takankulkijoil salli.

Mettis voin antaa pareittai koirie mennä vapaan, eli "päälauma" pysyy ain mul lähel. Tosin fleksie kans pystyy kyl antamaa aikas paljo vapaat kiinniolevilki. Ei ol luaksekutsuttaes koskaa ollu onkelmii. Koko laumaa en pääst irti yhtaikaa siks, et jos sanotaa ihmiste kohrallaki, et tyhmyys tiivistyy porukas, ni se sama pätee kyl koiriinki. Jos yks koira saa päähäs lähtee jonku saaliim perähä, ni se voi viäl keskeyttää toiminnon, ku sen huamaa just lähties (pittää mekkalaa, "hep-hep!" ja kääntyy menemää muun lauman kaa toisee suuntaha), mut autas armias, jos usseemp koira lähtee yhtaikaa sinne saaliim perähä, ni siin ei ihmisreppanal ol enää paljoo mittää sanomist... Ja muistettavaha o, et koiraa ei saa suaraa kutsuu luakse näis tilanteis, jollei ol iha satavarma, et koira kans tottelee. Täsä tiätty täytyy muistaa seki, et koirii o erillaissii, ei kaik ol nii tarkkoi saaliim perähä lähtemässäkää (niinku meijä Kissi ja Kyösti esim.), mut toisil saalistusvietti o tosi vahva. Tärkeit o tuntee ne omat koirat ja niitte viettiominaisuuret, jos niitte antaa olla vapain. Ja mum miäles o tärkeet niitte antaa välil olla vapainaki.

Ruokailu

Ittel o toi koirie ruakailu muuttunu sem mukkaa ku laumaki. Mimi söi enste ain puakkii Susu-kissan kaa, sit opetin molemmat omil kupeil, ku suunniteltii toise koiran ottamist perheesee. Sit koirat söi lattial ja kissat söi lattial, mut kolmanne koiraj jälkkee kissankeput nousiva tasol ja koirat tiätty erelles lattial. Koiril o omat ruakakeppus ja -paikkas keittiös, minkä jokane koira oppii kyl äkkii - myäs hoirokikki. Kolmel annon viäl ruuvat yksitelle, kutaki erikses temputtamal saiva luvan alkaa syämise. Kadin tuloj jälkkee o tullu taas uus tapa, mut seki siis sej jälkkee, ku jokane tiätää oman kepum paika. Koirat orottava istumas kööki ove tuntumas, kunnes saan ruuvat annostelttuu keppuihi ja luval sit saava mennä kepuilles. Ite vähä katton, ettei ol kissa just kulkuväyläl tai sellast, ettei kukkaa jää vahinkossakaa jalkoihi. Näähä ryykäävä kukin omil kepuilles, ku höyryjunat konsanaa luvan saatuas.

Samate vahrin, et kukkaa ei saa men toiste ruakakepuil nii kauva ku siält kepust viäl jottai löytyy. Ruakarauha täytyy taata, ettei tul mittää varastelupelkoi kellekkää. Ruakaa keppuhu mialuummi liija vähä, ku liikaa. Lisät saa ilma mittää onkelmii, mut poijes ottamisest voi onkelma tulla. Ku koira lähtee ruakailu alottamisej jälkkee keittiöst, vaiks keppu ei ol tyhjä, se tarkottaa, et ei enää ol nälkä ja kepun voi ottaa poijes. Teen sen ain nii, ettei koira itte nää - ei tul siitäkää mittää kränää. Jos keppoho jää ruakkaa, eikä sitä ot poijes, ni kohtaha siin o joku muu tarkkakuanone taatuste napsimas toisilt jääneet ruuvat itelles. Seki voi olla onkelmatilanne jollekki koiral. Ku ruakailut o suurimpiirteis samoihi aikoihi (tarkotuksel pikkase vaihtelen aikaa, ettei liija tarkoiks käy koirie omat sisäset ruakakellot - antava joustov varaa parammi), eli kerra päiväs ruakittavat koirat ruakitaa joko aamusi TAI iltasi ja pari kerttaa päiväs ruakittavat aamul ja iltapäiväl jotakuinki samoihi aikoihi.

Treenikoiriiha ei suasit ruakittava erellisel ruakintakerral enne treenei tai kisoi, mut laumakoiril voi siitäki tul kränää keskenäs, jos joku jää kokonas ilma ruakkaa, ku muut syävä. Olen sillonki käyttäny sitä tapaa, et oon ruaka-aikaa laittanu jokuse kikkaran keppuhu kummiski, et vaiks määrä onki vähäsemp, ni ei ol kokonas ilma jääny kummiskaa. Sit treenie/kisojej jälkkee saa sen oman ruakasatsis piänte herkkupaloje kera treeni-/kisapaikal. Siäl se toimii myös hyvän suarituspalkkion. Kannattaa vaa täsäki kohtaa muute vähä vaihrella tätä ruakintatapaa, et jos koira ain saa heti oman suarituksej jälkkee koko herkun, ni se ruppee jossaikohti ennakoimaa sitä ja voi lopus "lähtee käsist", ku ryykää jo palkkiokepulles...

Varsinaist syämist tää ei ol, mut rouskutteluhu liittyy kummiski. Ku huushollist löytyy tarpeeks paljo luit, erillaissii nahkarullii, paffitavaraa, lelui, mitä saa pureksii, ni ei tul niistäkää koiril tappeluu keskenäs. Jos joskus joku (niinku meil Kissi tahtoo välil tehrä), kerää kaik herkut/lelut itelles ja ruppee sitä kasaa vahtimaa, ni äkkii laitan sen kasan leviäks ja lopetan sen toiminnan. Eli sitäkään en kertaakaa anna luvan kans tehrä, ni harvemmi ja harvemmi sitä sit tapahtuukaa.

Uus pentu valmiisee laumaha

Ku usseemma koiran laumaha tulee uus pentu, se tarkottaa aika usseste myäs sitä, et pentu tulee viättämää enemmä aikaas toiste koirie kans, ku mitä se viättää aikaa omistajas, "pomos" kans. Jollei nyssit satu pomo olemaa kotosal kans pääosi, niinku mun tapaukses ny sattuu olemaa. Mist tiätty o täsäkohtaa hyätyy. Jos kori ulkopualel tyäskentelevä ottaa pennun, ni suasittelen lämpimäste, et vähintäs viiko aja ottaa töist lomaa (tai tekkee töit etänä, jos vaa se om mahollist), et pääsee kunnol valvomaa, mite päivät alkava pennun kans sujumaa. Liia usseste o saanu kuulla pennuist, jokka o raareltu kualiaaks vanhoje koirie toimest. Ihmiset jotenki olettava, et pennuil ei koskaa mittää tapahru, ku omat koirat ova "normaalei", eikä mitenkää ol ollu aggressiivissii toisii koiriikaa kohtaa... Noh, se nyv vaa o oikeest nii, et pennuil o ns. suaja-aika OMAN lauman osalt, mut surullist kyl, koirakki tahtova tappaa kaik käsiis saamas toiste laumoje, jopa oman lauman sisäl muitte ku alfanaaraan synnyttämät, pennut. Eli se vaa kuuluu myäs koirie luannollisee käyttäytymisee tääki ikävä asia. Ja tää asia monil pennuottajil tuntuu oleva viaras myäs sosiaalistamise osalt. Annetaa pennun tutustuu oma-alotteiseste kaikkii vastaantulevii koirii ja sit ihmetellää, et mite se vanhemp koira ny noi "seko" ol, ku ärähti (tai jopa kävi kii) meijä pikkuvavvaa? Taas vika siäl remmim pääs - ja yks pentu jätetty sosiaalistamat oikeel taval, turvalliseste.

Jep! Tokiha se lauma voi hyväksyy ulkopualissiiki omaan laumaan, jos pomo sen hyväksyy. Ja näihä se usseimmite onneks meneeki. Pomon täytyy vaa selkeeste myäs ilmottaa koko laumal, et tää uus karvakerä ON osa laumaa. Ja kitkee kaik isottelu/pomottelu/pompotusmeininkit muult laumalt poijes. Se ei välttämät käy iha sormii napsauttamal. Ja mikä tärkeint: pennun kans täytyy myäs ottaa paljo kahrenkeskist aikaa. Eli lauman kans yhres touhuumist, mut myäs yksi. Pennun pitäs saara kunno yhteys siihe ihmisee, jonka sana siin laumas o laki.

Leikit ja treenit

Koiratha paljo myäs rakentava omii laumajärjestyksii riahumal ja leikkimäl keskenäs. Mä oon kummiski pyrkiny siihe, et sisäl riahutaa mahrollisimma vähä ja reuhut hoiretaa poijes ulkosal. Siälläki silti ain valvotust ja jos meno käy liija rajuks, ni sit se vaa keskeytetää surutta. Joku koira voi helpommi lähtee ylikiarroksil, ku toine ja jollei sitä yhtää valvo, ni vahinkoi voi sattuu. Varsinki, jos o isoi kokoeroi, niinku ny meil esimerkiks. Enerkkiaa voi purkaa riahumiste sijast esim. temputteluil. Vanhoje kertaamisil, uusie opetteluil. Tai sit käyttäe ruakaa apun, kongei, namipalat maitopurkeis/talouspaperirullis tms. Aivovoimistelu o joskus jopa tehokkaamp väsyttäjä ku fyysiset lenkit ja toimet konsanaa. Lenkkei siis kummiski unohtamat.

Meil siis kuure tassuttelija kans pääosi ollaa rauhas, ei ol tarvinnu miättii mittää eristämissii. Meijä torpas ov vaa muutama ovi ja niitte taa ei koirii, eikä kissoikaa, koskaa suljet, ku torppaha jää vaa tassuttelijat. Ihmiste kans touhutaa niim paljo, et niitte poisolles ollaa vaa ja maataa. Ku meil ihmiset hoitava sen "pomottelun", ei koiril ol mittää selkeet roolijakoo omist laumajärjestyksist ees tullu.

Viäläki tul asioit miälee vaiks mitä, mut oon jo ehtiny täsä välis syämää ja vastailee puhelimee ja kirjottaa muutamam meili ja tekemää töit, et jotta saan ees jotakuinki asiat valmiiks, ni saa jäärä ny tähä. Varmaan palaan astial viäl joku toinenki kerta - ehkä vähä eri kannaltaki.