Käytti vanhuste kans tosiaa Ruissalon kasvitiäteellises puutarhas kiärtämäs. Muutama tunti siin viärähtiki iha niinku huamaamat. Kyl vaa se o ihana paikka!

Kiältämät paras kukinta-aika o tainnu jo olla ja mennä, mut varsi ihanaa viirakkomaist maisemaa siält pihalt silti löyty - tähänki aikaa loppukesäst.

Tiätyl lail korostu puutarhan lisäelementit; koristeet, kasvie muarot, lehtie värit ja tiätty ne kukkivat kasvit näyttivä varsi ihanilt tän kaike keskel.

Kivet, kannot, puittepätkät, airanteet, risukot...

Ja sit näät upeet yllätykset siäl kaike välis. Hortensiassaki iha ihmisem pään kokkossii kukintoi. Upeet kerta kaikkiaa!

Ja mitäs jännää mahtaaka olla suunniteltu tän pöllin ympäril? Pitänee muistaa käyr ensvuan kattomas.

Lounasruaka ol loppunu keske, ku ol mont linja-autollist tupsahtanu iha yllättäi paikal, mut onneks ol sit muut syätävää sen tilal, et saattii massuntäytet. Vartavaste ku jätettii koton syämät, ku aateltii se tehä tääl. Sit kiarrost pihal.

Uus tuttavuus; törmäkatkero.

Tällasen ehrottomaste haluun omallekki pihal. Eri asia, mist sellane löytyy.

Jalokelloi ol muutamis paikois ympäri piha-aluet ja kyl vaa komeit isoi kellokukkii ovakki.

Sit saavuttii kesäkukkie ihmeelliseem maailmaha.

Erilaiset tupakat, samettiruusut, zinniat, annansilmät ja sensukuset sekä joitaki muit, mul viaraamppii ol viäl kukas. Aika monii neliöit ol jo putsattu poijes, nimikyltit vaa ol jääny.

Tulisalvia näytti yhrelt kaikkeist pirteimmist ja yhä kukkeimmillas olevalt kasvilt. Mahottoma hiano väriläiskä.

Auringonkukkii kans ol usseemmaski paikas. Näät tosin muistaakseni ei niit ollu, mutten huamannu kuvat nimikylttii. Osas ol nii kulunu noi kyltit, ettei niist tahtonu saar selvää, vaiks se olis ollu noka eres.

Punahattu ol komian puskan ja iloseste kukki kävijöire iloks. Vähä o eri näköne ku ne mun omat kolme kukkavart...

Tätä kattottii kauvempaa, et näyttää pehmosilt karvapalleroilt noi kasvustoje päät...

... mut ne olivakki piikkissii kavereit. Hämmästysi sitä sit niimpal, etten ees huamannu yrittää kattoo nimikylttii. Tuul sevverra, et ol vaikkia saar lähikuvii, ku kukka tuntu väistävä kameraa koko aja.

Tää ol joku värikasvi, mut miätittii, et onks tää ulkonäön takii värikasvi vai käytetääks tätä värjäämisee värinä kentiäs. Se ei nimilapuist selvinny. Varsi kaunis kyl. Kelpais mul!

Endiivii joku o kysyny mult, et kasvatanks mä sitä pellol, mut en ol kasvattanu, enkä osais missää käyttääkkää. Mut kauniit sinissii kukkii siihe tulee näi syksymmäl.

Koirie ulkoiluttamine piha-alueel o kiälletty, mut nähtii kyl sit pupu ja montaki tipuu siäl tääl. Melkose rohkeitaki. Et karvoi ja höyhenii kyl löyty puutarhast omastaki takkaa.

Keltalupiini näytti valtava söpölt. Minikokossii lehtii ja kukkii. Miätin, et onks näät ollu kasvamas aikasemmi ja isommil versioil, sit leikattu ekan kukinnaj jälkkee ales ja ny uus kasvu o piänemppää. Vai kasvaaks tää oikeest alust saakka näi piänen? Mä ku en raaski omii lupiinei leikat alkukesäst, ku haluun, et mahrollisimma paljo siämenet kypsyvä enne talven tuloo ja jatkava sit kevääl taas kasvuu.

Komeit kukkii ol nääki, mut kasvin nimen oon unohtanu. Minttui, daalioi, syysleimui, kuulliljoi ol kukas.

Nukenkauluksest ol valkossii ja sinissii kukkii samas ja näyttivä tosi kivoilt. Kasvutapa ol matala, vähä sammalleimumaine, mut siin ku sammalleimu kukkii kevääl, ni tää näyttää sit kukkiva tällee loppukesäst. Kukkie pääl ol verkko, en tiär oliks pupui vai lintui varte.

Aurinko paisto melkkest koko aja, mut aikas mustii pilvii taivaal kyl kiärtel.

Ei me silti vet niskaamme saatu.

Erilaissii; -värissii ja -kokossii kärhöi kasvo pihal siäl tääl. Osa peitti vanhaa kantoo, jokune kiipes kuusie havui pitki korkeuksihi, osa ol köynnöstuis ja jokune men maataki pitki. Kaunist joka tapaukses.

Ja uussii samantyyppissii koristuksii tupsahtel esii siäl ja tääl. Iha kiva. Houkuttel oikkee laittaa joku kynttilä tonne kolosee palamaa ja illaks valoo antamaa...

Upee päivänsilmä yllätti hurjal kukinnal pihan yhres reunas. Onneks käyttii sinne ast kävelemäs. Mahtavan näköne piristyspuska!

Ekan lamme rannal o pikkune 'mökki'.

Ja taas samallaine lyhtyrakennelma ku muuvalki pihas lähempää lampee.

Kuusenkävyt ku koristeit.

Silta lammen ylitte.

Kivitaireteoksii avarammal puutarha-alueel. Taiteilijan nimee en kyl ny muist. Lisäks ol oma tairenäyttely akvarellimaalauksil kabinetis ja kasvihuanees viäl yks omallaises. Et monttaa plaatuu.

Toisen lamme lähettyvil pikkune maja - taireteoste takan.

Kolmas lampi sit enempi lumpeit täyn.

Kaffetelttii ja syättii välipala täsä välis ennenku siirryttii kasvihuaneel.

Mist löyty aika paljo tuttui kasvei. Yhten nää värinokkoset, kirjopeipit. Niit ol usseemmaski paikkaa.

Sit näit taireteoksii siäl kukkie joukos.

Ol kyl nii runsaurempula kasveist, ettei tiänny mitä oikkee olis kuvannu. Tul sit oikeest napsittuu - hippase - et ny o valinnav varaa...

Jännä.

Isokissanhäntä! Söpö!

Tän nimee en olis IKINÄ keksiny, vaiks mite olisisi yrittäny...

... heh - viisikki. =P

Osas ol aikas vauhril kirjattu ylös, mikä kasvi o kysees. Täsäki luk (kuvan vasen ylälaita): isomaljaköynös. Pist naurattamaa.

Välil pit oikkee upot viirakkoho, ku ol niimpal nimikylttei siäl kasvie seas. Kanelipuuki tul sit nähtyy. Aito sellane. Nii, ja ku opastees sanottii, et älä koske kasveihi, ni mitä jos kasvit halus koskee meihi? Tual ei meinaa pystyny liikkumaa käytävil nii, etteikö joku jossaikohti olis osunu.

Aiva upeit kiinarruusui ol kukas ja nupullas. Taitaa kukinta kestää viäl melkose pitkään.

Orkideoit ol monellaissii, -kokossii ja -värissiiki.

Täst yritettii seurat kasvii, et mist nimikyltti löytyis, mut usseemmanki löyty - ei kyl tiäret, et mikä niist oikeest kohrentu tähä. Meil jäi siis nimettömäks tääki.

Lumpeellehret ova yhä yht komioi ku ennenki. Altaas ol monttaalaatuu kaloiki. Kultakalat näkyvimpin.

Kukkaset sit ossaava kans eriskummalliseste kasvaa. Osa putkaht pitkäv varrem pääs muust kasviosast erikses, osa lehtie taitteis, osa roikkumas, osa kasvustom pääs - ja osa sit tällee suaraa varrest.

Onkyl jännä.

Ja jos o kukat monipualissii, ni kyl lehrekki: piänii, isoi, värikkäit, yksvärissii, ohuit, paksui, sileit, karvassii, pyäreit, soikioi... ja vaiks tällassii simpukkamaissii niinku näät begoniat. Tarkemp nimi jäi unholaa.

Viidakkoo ol! Kelpuuttasin tällasen omaks olkkariks - kuha sais tonne keskel puupenkkie tilal vähä pehmeemmä lötköilypaikan. =D

Harmaan sävyst kasvustoo ja samaa sit taireteokseski.

Tät taempan olevaa ruskeet kaktust pit kattoo oikkee pari kerttaa, ku näytti iha silt, ku se olis ollu joku karvane kippurakorvane otus, joka kattoo ulos, siis on selkä kameraha päi. Mut kaktus se ol.

Metallinkiiltooki kasveist löyty!

Kiarroksej jälkkee napattii jokune pistokastaimi mukkaa, pari euroo kipale. Saim määki taas pitkäst aikkaa kuparilehren huushollihi (ja kova miättimine, mihi sen saa koton mahtumaa, ku kaik paikat alkava jo ol täyn).

Koton ol sit jo ruaka-aika ja koirie ulkoiluki olis ollu ajankohtane. Mä päästin koirat koira-aitauksehe pisuil, mihi eivä meinannu malttaa men lainkaa, ku 'namutäti' ol paikal. Kukkaa ei uskaltanu men kovi kauvas, ku pelkäs, et jää ilma makupalaa... Heh! Mut menivä sit kummiski. Ehrittii syämää ennenku vanhukset sit jatkova matkaas ja mä lähri kunno lenkkii tekemää koirie kans.

Lenkij jälkkee ol tassuttajie ruaka-aika - ja mitäs sit sej jälkkee tehrää? Otetaa piänet tirsat, tiätty! Heh! Siin sitä ol hyvää aikaa, ku mä siirsin kuvii kamerast koneel.

Osa lattiatasol ja osa sit sänkyl. Kattokaas ny - tilaa olis viäl vaiks kui! =D

Mahottoman ihana päivä ol kyl! Tual puutarhas pitäs käyr mont kerttaa kesäs, ku sehä muuttaa muatoas samaav vauhtii ku oma pihaki.