Onneks o kännykkä, mist löytyy kamera, ku oikee kamera ei suastu yhteistyähö. Ulkoot ottaa suht hyvii kuviiki, ku o valosamppaa. Sisält tuleeki sit rakeissii ja pimeit - mut niihä se näi tek jo toi kameraki täsä vähä aikkaa. Aurinkoisel kelil sai kaikkeist nätimppii kuvii.

Noh, täst lährettii. Aurinko paisto, ol lämmint ja mukavaaki. Kiva keli olis ollu lähtee lenkil koirie kans, mukku orotin viarait, ni ev voinu minnekkää lähtee.


Sit alko satelee rakeit ja lunt sekasi ja mä meinasi, et ny jos millo olis sit viimestäs aika suajat toi meijä kellarineruskoppi ja laiti siihe muavii, ettei tuuli pukkaa kaikkee lunt sinne alas. Tää meijä paikka ku tuntuu ain oleva kovastepaljo lumen suasios, et jos sitä jossai o, ni meil.


Simmää samal laiti viimeset rossipohjan pakkassuajat paikoilles ja levyy viäl pääl suajaks. Hiiremmentävii aukkoi om paljo, niinku o ain ollu, mut josse ny ainaski tosiaa kaikkei kylmimmän kelin pitäsis ulkopualel. Jot toivoo soppii.


Ja löysin sit ainaski lumilappion valmiiks ovev viärehe - heh! Hyvi ollaa varauruttu nyy, et saa lunt vaa sit tul. Vaiks sitä lumikolaa meil ei viäläkää kyl ol.


Sevverti hämärää o, vaiks ov valosaa, et kynttilän liäkkiki näkkyy. Emmää näit geelikynttilöit päiväsajoiks koskaa sammut, ne saava palaa nii kaua, ku liäkkii riittää - kolme neljä päivää ja yät putkee.


Ja täsä siv viäl keittiön ikkunast otettu kuva, et vaiks muual ei näy pahemmi maa olevav valkosen, ni meijä piha alkaa kyl jo koht olemaa talvise näköne. Ja sikku tää sulaa, ni tiätää, ketkä sen kuran sit sisäl kantaa... Pysyis ny, ni siin olis hyvä pohja uuren lumen tulla!