Innostutti kummityttö kirjeelläs mut askartelemaha muutamii kirjekuarii. Melkose piänii niist tul, ku meil ei tul mittää aikakauslehtii, mist sais vähä isomppii. Oriflamen vanhat esitteet saiva nyy kelvat. Aikanas, ku paljo kirjottelin, ni mä tuhlasin rahat postimerkkeihi ja tarroihi, ni säästin siin, et käytin kaik meil tulleet aikakauslehret kirjekuariks. Hätätapaukses kyhäsin kuarii saaruist lahjoist jääneist lahjapapereist ja jopa sanomalehtiki kelpas välil. Sanomalehril ol kyl pelko ain, et se kostuu ja suttaantuu matkal, pehmenee kostuessaa, jos postijakopäivän sataa vet, et ne pit tehr ussemmast sivust.


Ekaks tein sapluunan ittelen, mil sai suhteet oikkiaks. Sit reunoi pitki sopival sivul kuare ääriviivat...


... sit leikataa just nii, et piirretty viiva jää leikkauksest poijes, ettei jää rumii jälkii kuarehe. Tiätty vois piirtää reunat sivun nurjal pualellekki, mut sit ei pysty senkää vertaa määrittelemähä, et mihi kohtaa joku kuva tulee tonne kuaren etupualel. Mää käyti täsä paperiliimaa ja sivviäl varmistuksen teippii, et saumat varmaste pysyvä kii.


Etupualel teippasin paperinkappalan mihi saa kirjottaa sit vastaanottajan tiarot. Jollei tätä tee, jää kuari helposte postis johonki kysymyspinoho ja se viivästyttää tiätty postin perilmenoo.

Täsä kuares men toi suun kuva just postimerkin kohral, ettei ol iha parhaas mahrollises paikas kylläkää. Täytyy muit kuarii koittaa sovittaa vähäse paremmi. Näittenki kans nikkaroires aika kummaste kuluu kyl.


Tällassii nyy tul aikaseks täl kerttaa... Et siit vaa ny kirjeit raapustelemaha. =oP