Tänäpe taas tuntuu oleva aamu sellasel tolal, et pitäs vissii hypät vällyjev välii kokonas ja alottaa aamu uurestas.


Vähä tämmöne Mustismaine olo: pikkase tööt!

Alku sujus hyvi. Heräsin, nousin ylös, avasin läppärin, et saa hoitaa omat avausrutiinis (mihi kuluu nykyää kohtuuttomam paljo aikkaa) ja kävin suihkuski. Sit laiti kaffet tulemaha ja lähri lenkil koirie kans. En sit taas ollu tarpeeks tarkkaa kattonu, et siälähä ol plussa-asteit ja märkkää. Olis pitäny Kissil laittaa suajat tassuihi. No, mää sit kuitenki piänehkö lenkin tein, ku toisil ol selväst siin terassil olles jo kupla ottas, et koht pääsee tyhjennyksel, ni ev viittiny pitkittää uloslähtöö siin vaihees enää. Kuljettii tiävviarustaa pitki, mut silti Kissi ol iha risui täyn, ku tultii kotti. Siin men sit aikkaa niit poistaes ja pit sit käyttää kampausnestet ja takunestoaineitaki, et tassut kastuvav vaa entisestäs. Mut tul tassut puhtaiks.

Sit ol ruakinta-aika ja Mustis pyäri ja hyäri tiätty tuttuun tapaas lattial jalois ja suurimpiirteis yhtaikaa sit tasollaki käsiev välis, ku orotti omaa satsias. Jotenki sit Mustis sai tökkästyy mun kät siin vaihees, ku olin just kuapsassu mittakeppuhu Kissin nappulat ja eiks nee sit viäriny lattial ympäriis. Hah! Mitä teet, ku lattial o kuanot auk kolme nälkäst koiraa? Sanosi Mimil, et "ei ota!" ja nappasin Kyöstin kainaloho ja sit Kissiki tuijotti mua iha ihmeissäs, et mitä tää tarkottaa, eikä nappaillu palleroit hänkää. Mimi reppana istu kankian Kissin nappuloitte keskel, kuala value ja kuano ylöspäi, ku ei uskaltanu eres kattoo lattian suuntaha. No, heiti neirin keppuhu turkkilääkkeen, Kissi söi sen ja rupes sit taas kattomaha mua, et mitä seuraavaks. Näytin sit, et "syö!" (uusii käskyiki täsä viäl näköjäs tulee joustavaste ajam myätä) ja tökkäsin varpaal yht nappulaa. Kissi söi sen ja katto sit taas uurestas mua. Höh! Täsähä menee ikä ja terveys. Tökkäsin toise nappulan Kissin ettee ja näytin sitä ja sit Kissi tajus jutun juanen. En ny ruvennu niit napuloit itte keräämää ku siin o just oikee määrä, senku Kissi imuroi lattiav vaa...

Siin sit men jokune tovi, ku meil o oksane mäntylattia, ni kävi kaik oksakuviokki haistelemas, et onk se nappula. Mut lopult sain sit taas Kyöstin alas, kiitettyy Mimii tottelevaisuurest ja annon piäne herkun, ku tää ny näi men ouroks tää ruaka-aika. Siv vast sain kaapist Mimin ja Kyöstin nappulat ja niitte jako onneks men täl kerttaa iha hyvi, mut Kissihä ol iha outon, et muut syä ja hänel ei ol mittää... Juu, ol se sit vaikkiaa. Siv vast Mustis sai oman ruakas Susun kans. Tän ruakinnaj jälkkee annon sit kaikil  koiruuksil "hammasharjat", tosin vaa Mimi sai kokonaise, muut pualikkaan, mut tyytyväisin sit lähtivä omil tahoil niil herkuttelemaha.

Täsävaihees mää sit tajusi, et ei tuaksu kahvi, ei. No, ei kai, ku "joku" ei ollu laittanu kaffenkeitint pääl! Vet ol ja puruu, mut nappiiki pitäs painaa, et jottai tapahtuis.

Siirtysin sit koneel yläkerttaha ja huamasin, et netti ei toimi. Ei päässy meilihi eikä mihinkää sivuil. Eiku resetoimaha veelan-mööpelii, mikä o pojan huanees. Voi juku, ku ol "kiva" kömpii sin pöyrän al kaikkie papereitte, lautaste, haarukoitte, veittie, lusikoitte ja lasie keskel. Käsky kävi (taas!), et astiat pittää viär sinne, mihi ne kuuluva ja huanetki voisis joskus siivot. Ja ku palasin koneel, siin ol joku päivitysvirheikkuna pääl, et pitää käynnistää kone uurestas. Jaaha! Et se täst aamust! Eiku konet sulkemaa ja käynnistelemähä, ni sit toimiski jo netti ja sähköpostiki.

Viäl ku saan sitä kaffet, ni alkaiskos se päivä sit paremmal menestyksel?