Näit märkkii kelei ku o - eikä loppuu näy, ni mää taas sain oikkee kuninkasajatukse ja tiätty sit het seuraaval koiralenkkiajal pistin sen toteutuksehe.


Ku pikkutossukat ei pysyny tassuis - ja hävisiväkki, vaiks oliva naruil toisissas kii, ni mää meinasi kokeil, et mite mää saisisi noit pussei pysymää tassuis, et pysyis karvat kuivin. Ajatuksii liittyy tähä mont. a) pussit ova kevyit, eiväkkä paina tai purista mistääkohti. b) Pusseihi saa laitettuu noit pepun ja lavanki karvoi  erest ja takkaa suajaha, etteivä roiku ulkon kastumas. c) Pussit o sevverti isot, et sen kantoreikä menee nii korkkial, ku sen selän päält kiinnittää, ettei tassuitte pitäis iha het lipsahtaa pussist poijes. Talousnarul siis sitosin ne etutassuje pussit yhtee pairam pääl. d) Pussit ova sevverti löysii, ettei sen pitäs liikoi takuttaakkaa - ehkä enite tost etutassuje alt, misä pussi o matalimmillas, muttei liika vaikeest avattavii. e) Ja mikä parast, näät saa äkkii jalkaha - paaaaljo noppeemmi ku tossut.

Eli hyvi alko taas. Kissiki iha pokkan mennä sipsuttel isol suhinal pitki kämppää näitte "tossuje" kans. Ja pysyvä paikoillas hyvi.


Ehkä vähä liianki hyvi. Kissi meinaa rupes sit jo tossujas pualustelemaha, ettei päästäny Kyöstii lähellekkää. "Nää tossut om mu!" Sama ilmiö, ku sillo ku häl o joku aarrekätkö, mitä kovaste suajelee ja yrittää pittää omanas. No, noim pahan koirav viärehe ei Kyösti sit sen enemppii yrittänykkää, et ossaa hianoste pittää tarvittaes välimatkaa.

Ja uloski päästii mainioste. Asfaltil pussit suhis menemähä ja tassut vipetti vilinäl ettippäi, siin misä muukki. Olij jo tyytyväine miälessän ja suunnittelin kaikellaissii jatkokehitysjuttui tämäm perusteel. Simmää huamasi, et yks pusseist roikkuu melkkest Kissin seläm pääl. Jollei heijastinliivii olis ollu ja naru siält alt, ni se olisis ollu seljäs. Jahas! Eli ei sitä jatkosuunnitelmihi iha heti siirryttykkää. Laitin  tassun takasi pussihi - vaiks tassu ol jo pikkase märkä, mut ei ollu keränny kamalaste mittää röhnää viäl mukkaas kuitenkaa.

Sikku takasitulles tultii museotiät pitki, eli käytännös niinku mettäpolkuu pitki, ni eihä siin sit kauaa menny, ku yks ja toine tassu ol poijes pussist ja mää sain koko aja laitel niit pusseihi takas. Tosa meijä pihav viäres sit luavutin, ja annon Kissin kävel "au naturelle".


Sisäl Kissi ol sit tän näköne. Märkä, kurane ja heinämpätkiiki löyty siält täält - pussit lötköttivä misä mikäki...

Lopputulema siis: ei onnistunu! Misä luuraa SE oikkee ahaa-elämys?