Nii se sit iltaki humpsaht eile menemää. Plikka istu keittiöm pöyräv viäres poikaystäväs koulukirjat nokkas eres ja kuulustel toist samal ku hää touhus meil pullii. Heh! Nii hyvii herkkui tul, et ne hävis sen siliän tiän, ku uunist ulos tul - en eres ehtiny kameraa ajatellakkaa.

Kissi on iha tottunu toho tötteröhös sisäl. Otan sen poijes vaa ulkoilles ja siv vast ruakailuj jälkkee laitan takasi. Eile illal ekan kerra näytti silt, et ehkä olisis voinu antaa ol ilmanki jo, mukku yä ol vastas, ni ei pysty yhtää seuraamaa pimiäs, et mite toi sujuu, ni katotaa tänäpe valosas sit. Peppu ainaski näyttää jo tosi hyvält ja eile iltasuihkus irtos jo se avanteen arpiki poijes, et nyy ei pitäs ol mittää kovi kutisevaakaa enää - mitä ny ne kasvavat karvat ehkä vähä.

Aamulenkij jälkkee en enää lait tötsää päähä, jollei sitä sit ehrottomaste tarvit. Sit mää voin vihroste viimei kattoo ton niskan ja kaulan alueen takutki auk kunnol. Melkone takuttaja toi tötterö onki.