Lumie sulamist ei ol viäl tapahtunu - pikkase o pakkasem pualel pysytelly, et o ollu kiva käyr lenkeilki koirie kans. Päiväl kyl tul pikane kiarros vaa, ku just ehri kaupast kotti, ni sain vanhemmat yllätysviaraiks ja olin valmistelemas piirakoitte tekoo samal. Poika käväs sit mettärreunas pikimältää, et koiruuret saiva hätäs vaa hoirettuu.

Tein yhre lohivuuan ja toise kasvisvuuan. Tiäsin, et meil poika ei ainaskaa kalaa suastu suuhus pistämähä, mut päättiki sit, ettei syä kasviksiikaa. Sitteppähä ol ilma - mee ruvet mittää erikoisruakkii kenellekkää erikses tekemähä. No, ei kyl iha kaikkeist onnistuneimppii paistoksii ollukkaa, täytyy myänttää. Toine vetine ja toine kuiva... Höh! Mut kyl niist nälkä men - ketä ny söi sitte.

Ihana ol saara pitkäst aikkaa ystävää kylähä. Iha koko perhe ei ollu liikkeel, mut nelistäs jaksova ajaa pimiäl meil saak, vaik oliva messuillu päiväl. Reipast sakkii! =oD Voi että, heit kyl pitäisis kyläs pitempäänki ain. Koirakki oliva valla riamuissas ja innostuneit uusist leluistki, mitä saiva tuliaisin. Ja pojil tuntus kans oleva yhteist puheenaihet ja touhuu kovaste, et jäi "hommat" vähä keske, ku joutusiva lähtemähä. Kiitos ja turvallist kotimatkaa!


Kissoilki o nyy uus tunneliputki ja se o välil ahkeras käytös, välil taas iha tyhjän. Ei sinne kaht piänt kissaakaa mahru yhtaikaa - ja tassut käyvä het, jos jompikumpi "nurkan takkaa" ilmestyy esihi. Heh! Tätä leluu ei ainaskaa koirat iha het men palasiks pistämähä.