Liskonaisen koiralt Roosalt (jos oon oikke ymmärtäny) tul mul, eli Kyästi-pojal, haaste mis pitäs seittemä asiaa ittestäs paljastaa. Emäntä sit antoki mul vapaan puheevvuaron.
Vuaratus tuntuu nyy toimiva iha kamalan hittaaste, toivotaa, ettei koko kirjotus hävii taivaan tuulihi. Ei olis eka kerta, sano emäntä, mut harmittais seki.
-
Mää ole kovi tarkka siit, mitä suuhum pistän. Ain herkkujenki perää kyl teen kaikellaist ja oon oppinu uussii temppuiki, mut ennenku pistän mittää suuhu, täytyy tarkkaa haistel, et se oikkeest oj jottai kelvollist, mitä mul tarjotaa. Porkkanakki syän toiste koirie jättämin piänempin palasin mialuummi ku närhin omaa kokonaist. Vaiks toiset näyttävä oleva iha innoissas siit, ni mää en oikkee sitä iloo tajuu.
-
Tarkka mää olem myäs hännästän. Siihe ei kuka vaa saakkaa tul koskemaha. Välil joku tunkee iha salakavalaste liki, vaiks mää olem miälestän nii hyvi itte asettunu turvallisel etäisyyrel. Mink mää sil mahran, et mul o pörrösempi ja ulottuvamp häntä, ku mitä ittekkään tajuun? Mun komeesee pörröhö ei kosket! Paitti emäntä, sillonku o tarvis.
-
En oikkee tykkää harjailuist ja sellasist, mukku kaik muut kaverit ova ain jonos orottamas sitä puuhaa, ni kyl määki sit. En haluu jäär mistää asiast paitti. Selän harjailu o kaikkeist mukavint, kuha ei sitä tehrä liika kauaa aikaa.
-
Kissat mua ain välil kiusaava yllättämäl yhtäkkii nojatualie tai soffie alt, ku mää vaa oon rauhas kulkemas paikast toissee. Vaiks mää kui olenki MIÄS, ni ei sitä ain voi ol vinkasemat, ku tollattee yllätetää. Mite sitä voiki mennä nii usseste siihe halpaha?
-
Vastapainoks mää sit välil yritän saar kissoi juaksemaa mua karkkuhu, mut mä en tiär, mikä siin o, ku se ei oikkee toimi. Nää kissat ova nii pönttöi, et seisova keskel lattiaa ku tatti, vaiks mää rähährän iha korvaj juures. Onks ne kuuroi vai?
-
Usseste mää leikin leluil yksi, mut Kissin kans o kiva koittaa voimii vetoleikeiski. Emännä heittämät lelut ova kans yksii pravuurei ja sikku onnistun lelun saamaa (joskus ain käy näinki) Kissin noka erest, ni sit viän sen uurestas heitettäväks. Kissi ku omii kaik lelut, jos vaa kii saa, ni siihe loppuu leikit, jollei ol jottai repimisleluu menos, mist saa käteväste kii.
-
Mul o kuulemma yks oikkee perusasento: istumas toine etutassu ylhääl, kiäli ulkon ja silmät kiaros. Se sanotaa mul naurae, mut mikä vika? TOSImiähet vaa ny sattuva istumaha nii.
Oho! Siinäks se seittemä asiaa sit meniki jo? Pitääks laskee uurestas ja pistää asioit enempi pötköhö. Mää olem miäs, jost olis paljo asiaa. No, jos sit pelais sääntöjem mukaa ja jättää homman tähä täl kerttaa.
Jos vaiks Miian Deegu ottais ja jatkais haastet ettippäi?
Kommentit