Nii se toi höttölumi liikkuu, et tuuli siirtelee sitä paikast toissee mitev vaa. Mettäs poluil o jäljekki hävinny ain, et joka kert lenkil käyres ollaa niinku puhtaal pöyräl.

Mut on se luanto sit kaunistki - kyl talvel lunt kuuluu ollakki, sitä kuraloskaa ja pelkkää jäät mää en talveks ossaa sanookkaa.

Kissin tassuist sit huamaa, et o lunt kans.

Pairan ansiost ei rintamuksehe ja kainaloho kerry palleroit, mut muute sit kyl.

Ja lenkkeilyj jälkkee sit piän lepotauko, mink jälkkee ol kiva taas riahut. Mimi löys namipallon ja sen kans meno ol sevverti rajuu, et mattot siirty ja lelut levis - ja toiset tassuttelijat pysyvä poijes tiält...

 

 

Tää onki sellast touhuu, mitä Mimi jaksaa vaiks kui kaua - kunha pallos jottai äänt viäl pihisee. Eli siis ykski kikkara siäl pyärii, ni palloo ei jätet.

Tänää kauppareissuu tiaros, siivoiluu ja kokousteluu. Siin se menee noppeest tää aika, uskoisin.