Eile illal jostai syyst vuaratus tökki nii kovi, ettem mää päässy eres tonne hallintopualel lainkka. Jäi sit iltajuttu tekemät. Täsä se sit o.

Yht kaunist ol ku lauvantainki - lähri koirie ja viaraan kans kävelylenkil ja päätin ottaa lumiukoist kuvii. No, kuvasato jäi vähäseks, ku ukkoi ol koko pualentoist tunni lenkil vaa kaks. Täsä tämä eka. Täl ol oikkee kaulaliinaki, mut ne hapsut oliva ton talol päi - tää taitaa siis olla ukkelin selkäpuali, mitä mee ihaillaa.

Täsä ol matkan toine lumiukko. Vartioimas yhren talon piha-aukkoo. Tämä joutu tarkentumaa ilma kaulaliinaa, mut sentäs ol annettu keppi kättee.

Ja ku mää tykkään näist vanhoist punasist taloist valkosil reunuksil, ni em malttanu ol ottamat tästäki kuvaa. On NII söpö!

Kuljettii jalkakäytävil ja tiärreunoil, ni ei tullu otettuu koiruuksist kuvii lainkkaa täl lenkkikiarroksel.

Kottitulles vaihron vaatteet ja joku mytty ol sänkyhy ilmestyny.

Mustisha se sin ol menny lämpöhö. Unilullaa häirittin kuvaamisel. Mut sinnehhä hää jäi viäl.

Se o sit taas maanantai. Kunha kaffet oj juattu ni alkaa taas arkine aherrus. Ol kyl ihana kiireetön viikolloppu - ei ol tällast ollukkaa pitkään, pitkään aikkaa. Kiitos siit kuuluu serkul, joka oikkee kivast katkas kevätarjen meil!