Nii sitä ruppee aamuaurinko makkarin ikkunas aikasi jo porottelemaha, ettei unist ol sit tiattookaa, vaiks kui yrittää maat röhnöttää sänkys kissoje kans. Koiril ei kyl ol viäläkää mittää kiirut ylösnousemisies kans, et iha rauhas saan aamutoimii hoitaa.

Kuutise astet pakkast aamulenkil ja linnuil iha mahroton liverrys menos. Joku isompiki lintu siäl jonkillaist raakkumist pit, varis tai harakka tai joku (ei nähty, mut ääni vaa kuulu). Koirakki sitä metelii ihmettelivä kovaste. Harvo mittää sellast mekkalaa kuuluukaa. Ja joku pikkune lintu, mis ol keltast värii kans, laulo NII kauniist, oikkee sirputtae yhrel kuuse oksal. Ku en tunne lintui, ni tuntemattomaks jäi tääki. Nimi keltasirkku tul miälehe, just vaa ton värityksen takii. Sirkutukseks sitä äänt kyl voisis sannookki.

Eilises ei sit paljoo mittää erikoist ollukkaa. Töit tein, ku niit kerra o. Lenkeil käyttii, syättii ja tiätty kattottii se lauantai-iltasi tuleva Riivatut talot. Sejjälkkee talo sit laitettiinki pimiäks ja kaaruttii sänkyihi kaik. Enkä jaksanu eres kirjaa luettavaks nostaa, vaiks sitäki harkittin kyl. Nukahrin saman tein.

Töit olis viäläki jonos, mut mää täsä miätin, et pitäsiskös tänäpe oikkee kunno rokulipäivää, ettei tekis yhtää mittää. Jollei noit koirii olisis, ni olisisi sanonu "pyjamapäivää", millassii ain joskus tul pirettyy, ennenku moksut synty. Piänte laste kans ei kyl pystyny kokoo päivää sisäl olemaa - ei eres kurakeleil. Nyy ova lapset jo sevverti isoi, ettei ol tarvinnu ulkoiluttaa enää aikoihi, heh! Mut kattotaa, miten käy.