Voi juku, et ol kiva tunne aamul, ku nousin suihkuhu! Kössi nukku omas kopis sillee, et pää ol ulkopualel, Mimi vähä samantapaseste omas kopissas mun housullahkeire välist, heijä kuanojev välil jottai kakskyt senttii. Susu ol mun kyljes ja jäi siihe, ku nousin. Kadi nost vähä päätäs pojan huanee eres oleval mattol. Ku en lähteny pukemaha, paino pääs takasi alas. Sain iha rauhas alhaal larat kaffenkeitint, käyr veskis ja suihkus. Samois asemis oliva kaik, ku yläkerttaha tulin takasi.

Siin vaatteit pukies sit alko koirat liikkumaha ja Kissiki tul kopistas ulos. Sillee veny-vanutelle - aamuvoimistelujas tehre. Siit sainki sit tassuttelijakatraan perähä, ku ales lährin. Nelistäs sit lenkkii tehre taas ja kyl ol märkkää. Kissi ol taas vaiks mitä risui ja hiakkaa täyn, ku päästii takasi kotti, et ol pakko käyr suihkuttamas tassut puhtaiks. Täytynee vissii viäläki pittää vähäse aikkaa paitaa pääl, turkkii suajaamas - pysyis rinnusta ja vatta-alune enemp puhtaan.

Ruaka maistu kaikil.

Kadiki ov vissii tajunnu, et ku näit tassuttelijoit o tääl näim paljo, ni o vähä niinku pakko syär keppu tyhjäks - tai sit luavuttaa ja tyytyy siihe, et joku toine tyhjentää kepun. Tai jos jää paljo ruakaa, ni simmää nostan kepun poijes ja se on sit se, mitä seuraaval ruakailul tulee nokan ettee uurestas. Mimi meil pääosi saa sit luval syär noitte muitte ruakailuje loppui, jos jottai pikkase jää.

Ja Kadil ku o nämä korkkiammat keput, ni vähä miätin, et tartteeks mittää alustaa lainkkaa, mut hyvähä käyttöhö tul seki, ku Kadi nostaa kaik vähääki isommat palaset ruuvastas siihe alustam pääl ja syä neet sit siit. Heh! Ja tosiaa, vaiks Kadil o ollu sellast ominaisuut, et o jännittäes ja hoitopaikois vähä jättäny syämissii vähemmäl, ni siit ei kyl meil ol ollu merkkiikää. Kaik o menny, mitä o annettu - iha muutamii loppukikkaroit lukuuottamat. Mikä taas o siit hyvä, et tiätää, et o saanu vattas täyttee. Se annosmäärä ku ov vähä viäl täsä hakuses näitte piänte jälkkee.

Ja sit ruakalevol kellistyvä kaik! Ilost maanantait kaikil!