Nyy tul kyl nii huanoste nukuttuu yä, ettei mittää määrää. Iha kamala tuuli tul, mikä heilutti meijä piänt torppaa iha menne tulle. Nurkat poksu ja paukku, peltikatto humis ja kolis (nii, ja tekee se sitä viäläki), terassil tais pari kynttilälyhtyy pöyrält tippuu ales, ku sellane kolina kuulu. En jaksanu lähtee yäl kattomaha. Huh-huh! Täytyy aamulenki yhteyres kiärttää talo, ettei se kolina tullu mistää pellinkappaleest, mikä onki katolt tippunu tai jottai. Nuku täsä sit.

Ei ol peti paljoo käyttämättömän, ku jollei Kadi nuku siin ite, siin nukkuu sit joku toine. Kössi o ruvennu siin enempiki aikkaas viättämähä välil, mut antaa kyl Kadil tilaa, jos toine sit haluu siihe tulla.

Vaiks kyl tähä petihi usseempiki tarvittaes mahtuisis kyl. Kadi vaa ku o tottunu olemaa yksi, ni ei ol viäl iha nii rento, jos joku toine lykkää ittes iha kii, ku muutev vaa ollaa. Kössil oli aluks iha sama juttu. Piänt välimatkaa, kunnes toiset tuliva täysi tutuiks...

... ja nykysi nukutaa jo iha kylki kyljes toises kiinnekki.

Mustist Kadi kiinnostaa kovaste, muttei iha uskal siltikää viäl men lattial liki toist haistelemaha. Makoilee kuitenki jo nojatualeil, soffil, soffie nojil, tyynyl nojatualin takan ja tarkkailee siält koiran meininkei. Susu ku viäläki menee pisi seinärreunoi ja pyrkii kulkemaa sellasil hetkil, ettei Kadi ol iha lähietäisyyrel näkyvis. Sylis kyl pyssyy ja antaa Kadin haistel ja antaa pusujaki, mut yksikses olles ei uskal. Syämäs käyres syä vähä aikaa ja sit kurkkaa nurkan takkaa, et misä Kadi on ja jos Kadi o liikkeel, ni siihe syämine jää, jollen ol siin eres suajaa antamas.

Välihuaneen verhon takan oon pitäny pyykkitelinet, mikä siis o kovi heiveröine suaja, jos koira siit haluu läpitte mennä, mut ei ol teline kerttaakaa koiran takii kaatunu. Itte välil, ku vettää verhot syrjähä nii ronskiste, et käsi osuu siihe telineesee, ni ne o kolinal lähteny kaatumaha, mut oon kyl saanu ain vauhrist kiines. Ja hyvi o Kadi huaneest poijes pysyny. Kissakki ny ojjo tottunu, et se riittää, kunha siirtyvä sen telineen toisel pualel, ni ova "turvas". Haisteleva toissias sit välil siit läpitte. Hassut!

Sotkuist viäl. Jäi piiloleikist vähäks aikkaa maitopurkkei lattial ja Kissihä sit innostu niit silppuamaa oikkee urakal. Ja lissää pitäsis vaa saar. Tosa takan viäres ku näit purkkei piretää - sytykkeeks menevä. Siält saa koirat sit ain välil napat ittekki itelles silputtavaa. Kissi vaa o nii lyhkäne, et välil o oikkee tyät siinäki, et saa siält päält joku purki tai paffilaatikon hamppaihisis. Ja sit o huusholli sen näköne ku joku satapäine rottalauma olisis meil viaraisil käyny.