Juu, ku laiskoiks ruvettii, ni ruvettii sit kunnol. Autotalli ei ol hävinny mihinkää - eikä myäskää sen sisältö... Oon tehny sit tilal lenkkii koirie kans ja siv viäl uurestas pihaa kiärtämäs Susun ja kameran kans.
Alkaa jo enempi juhannusruusuki kukkimaha. Tuaksuu ihanaste, ku tuuli vaa ei viä sitä poijes.
Poika ja plikan poikaystävä raivasiva mul meijä vanhan kukkapenkin esihi. Poika sit esittel, et "nonni, nyssää pääset sitä penkkii kitkemähä, ku se o taas näkyvis"... Juu-u! "Ekan" tyälistal. Mut hyvähä se tiätty o, et saiva sen eres vähäse esil. =oD Reunapuutki ova kyl viäl huppeluksis tual heinie seas, mut jos sitä joskus saisis sellasen iha hämmästyttävän enerkiapuuskan vaiks.
Roskiksevviaruspenkin jatke (vanha ruusukujapenkki) tarttis kans apuu. Oijoi! Et mää oon huano äitee näil kasveil...
Susuki tarkkan mennä käpöttel menemää.
Ja ekaha ruahopuskaha sit kii - ennenku pakotetaa matkaa jatkamaha.
Ja et se sim maistuki hyvält!
Nii, et rakenna tähä sit rappussii ja kaiteit, ku lääni kukkii leinikkeisin oikkee komiaste - puhumattakaa tost tiäl olevast savikasast ja muist "syrjähä" heitetyist tarpeistost.
Käyttii sit Susun kans tutkimas se keskel nurmee jätetty puskaki. Apilaaha se. Oliki isomp lähelt kattottun, milt se kauemppaa näytti. kattotaa, kui hianoste se lähtee tosa kukkimaha, et kestääks se tota paahret, ku ei ol heinää suajan ympäril. Viäl ainaski o vihreen.
Yrttipenkis o kasvuu - ruahosipulii, minttuu, rakuunaa, yks mansikkaki (?), maa-artisokkaa ja yht jottai, mist en enää tiär mitä se o, mut yrtti selväste kummiski. Rakuunaha tänki penkin meinaa väkisi vallat, mut saa levit iha rauhas.
Pelto os sit tän näköne. Yäks! Töit olis vaiks kui, mut into puuttuu... Jottan tarttis tehrä!
Talooki sit vähä tualt takkaapäi. Pitäs täsäki tehr vaiks mitä - ekaks tarttis saar noit terassin reunat siivottuu, et pääsisis maalaamaa tota aitaa. Ovikatokses on kans maalattavaa, puhumattakaa siit koira-aitauksen tekemiset tähä ympäril... Hoh-hoijaa (taas!)
Täsä o meijä vanhat omenapuun kannot. Oikkiastas mää täsä miättisisin, et jos sais joskus jostai sitä lisäenerkkiaa ja -intoo, ni kattois saisiks ton kannon jotenki sopivaste putsattuu ja närhittyy, et sev vois ottaa koristeeks jonnekki. Se o oikeestas aika nätti. Nyy tosin kuivuneitte heinie peitos. Mut ehkäpä, joskus, jossaiv välis...
Takapihan sireeni ja kukkapenkki. Kasvus sentäs, vaiks ekaks tul vet iha hurjaste ja sej jälkkee ei käytännös enää lainkkaa. Ruahost ei kyl voi sanoo samaa - iha o kärventyny.
Pitihä sitä Susunki tutkiskel, et mitä siäl lupiinipellos oikkee o. Josko vaiks sinne varjoho pujahtais paahteelt suajaha. Ilma valjait olisiski varmaa nii tehny.
Kyl siäl sit sentäs usseemp kukka o, vaiks tää tävvuare keväthoito jäi kokonas tekemät. Vähemmä kyl ku aikasemmi. Kyl meil näyttää Suame omat kasvit vallottavan tilaa ittelles, jollei joku näit lupiineit suajele. Eikä toisimpäi.
Iha pari näit vaaleempunassii kasvustoi o tääl mukan. Niit sais olla väriläiskin pikkase enemmänki, vaiks sinisest kovaste tykkäänki.
Ja näät sinivalkoset ova mun suasikkei. Näitäki sentäs jokune täst pellolt löytyy.
Ja täsä vähä viäl likempää kuvaa. Näihi lupiineihi mää en kyl kyllästy koskaa!
Kiarroksem päätteeks oli kiva sit köllähtää varjoho vilposal terassin rappusel maate.
Ja kaunisha tää meijä rappukoriste onki! =o)
Nauttikaaha te täst helteest, ketkä lämmöst tykkäävä! Mul tää ojjo liija kuumaa. Huaks!
Kommentit