... ja pikkase viäl eiliseltki asiaa. Täsä sit ol kaikellaist puuhaa tosiaa, et saatii aika kulumaha isännähakureissuu orotelles. Plikan poikaystävähä sit innostu, et laitetaa grillipaikka kunttoho ja leikataa siit heinät poijes. Enste viikatteel, sit lopuks ruaholleikkuril vast. Ja ku tää nuariso läht touhuumaha, ni eiks se poikaki sit ottanu ja innostunu. Koht oltii kaik puuhaamas pihal.

Valla ihana keli touhut, ku ei ollu liijan kuumaa, mut aurinko paisto, ol kuivaa ja oikeest nähtii kättemme jälkii. Itte sit siirtysin enemp kukkapenkkei raivaamaha rikkaruahoist, et tää meijä takapiha o käytännös kokonas nuarison aikaansaannost. Täst läänist ei tyät iha hevil ot ja lopu.

Naureskelttii, et ku täsä o ollu kylmemppii kelei, ni isäntä ku Kiinast kotiutuu, ni tua Kiinan kelit tullessas. Ja sit vähä enne ku lährettii lentokentäl ajamaha, alko ripotel vet ja sit sej jälkkee sitä onki sille suht tasaseste tullu. Välil enemmä, välil vähä vähemmä - ja pikkase taukooki pitäny, mut maat ja mannut ova sit märkkii.

Pulliiki tul tehtyy. Plikka ekan kerra korvapuustei sai aikaseks. Nam!

Ei ollu lentokentälkää mittää hurjaa ryysist kyl. Jokune ihmine siäl tääl. Ei tarvinnu ainaskaa pahemmi kuikuil sitä omaa rakast, ku siält yks kerrallas ovest ulos tulla tupsahtiva. Hali, iso hali, pusi-pusi, ryhmähali, uus iso hali. Ihanaa! Sit kaupan kaut kotio. Saatiinki jääkaappi taas NII täyttee, ettei mittää määrää. Sauna pääl ja siv viäl saunomiste pääl isäntä innostu meil proiskui grillailemaha. Niim piän ja vaivane toi meijä nykyne grilli o, et hää jo miätti, josko sais jotenki korjailtuu tota meijä vanhaa pallogrillii nii, et saatais se tuhkapesä pysymää paikallas, mut aikas hankalaa se o, ku pohja o iha puhkiruastunu...

Mut sit availtii taas pari tuliaiskarkkipussii illam päätteeks, ja vaahtokarkit olivakki sitä, mitä orotettii. Sit yhres pussis ol sellassii neliskanttissii pikkasii paperipäällyssii, mitä lähinnä vois kuvat sanal: lihaliämikuutio. Yäks! Kuka haluu, saa tul hakemaha poijes! =oP Nii sualasen tuntussii ova, ettei niist oikkee koirienkaa namipaloiks tair olla.

Koirat olivakki iha hurjan innostuksissas isännä kottitulost ja Kadi siin muitte mukan. Kadi ei varmaa eres tajunnu, et näki isäntää nyv vast ekaa kerttaa, ku men nii tunnelmis, heh.

Kiinankellon kukistki eka sit aukes eile. Iso ja kaunis o. Nuppuiki riittää viäl. Saas nährä kauanks yks kukkane sit kestää. Ainaki aamul ol viäl iha nättinä.

Tällast isoo neliskanttist huivii oon tekemäs ollu täsä, ja nymmää vast keksin sellase näppärän tavan saar kuviost ekstratasase. Pittää purkaa tää poijes ja alottaa samal tyylil alust saakka. Sit ei pitäsis pesuissakaa mennä miksikää. Tätä ojjo reilun kahre keräv verra tullu näperrettyy, et pikkase harmittaa, mut jos jatkais vaa, ni sit harmittais lopputulos. Eli eiku hommihiv vaa.

Koko yän o sarellu, enemmä tai vähemmä, ja aamulenkilt kaik koiruuret sit iha litimärjiks tuliva taas. Kuistin lattialämmös o hyvä pyyhekuivatuksej jälkkee kuivatel tassui. Nopeuttaa kummaste sitäki touhuu. Susul vaa olisis ollu kans kova into pääst ulkoilemaha, mut tual märjäl tykkää kuitenkaa. Nyssit tosa sänkyl sylikkäi Mustiksen kans vuarotelle toisias pesevä. Ajankuluu seki! Sulost sellast.

Loppuhu viäl teillekki juhannusruno:

MUUMIPEIKON JUHANNUSRUNO

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailma tää minkä nyt mä nään.

- Tove Jansson