Tällassii eilisellaissii päivii o kiva viättää: aurinko paistaa, muttei ollu liija kuuma. Jakso tehräkki jottai. Poika innostu tekee uure kiarrokse nurmikolleikkuut, ettei tul heinikoks ennenku huamataankaa. Valla hianoks tul piha. Oikeest ruppee näyttämää toi meijä rikkaruahokenttä jo iha nurmikoltki. Siihe siis ei olla heitelty ku aikanas yhtee notskipaikal tulleeseen "ufollaskupaikkaha" ruahonsiämenii, ja siit tul iha kamalan näköne, ku yks kohta kasvo oikeet nurmee ja loppu o tätä luannon omaa. No, ei ol sitä murhet enää, ku se kohta jäi ton jätevesilaitokse remontin alle... Tais tul sellane iso sorakasa just siihe päälle.

Kukkapenkki nyy kummiski taas erottuu pikkase paremmi. Tarttee kyl joskus keksii toho reunukseks jottai järkevää, ku noitte kivie päält ei voi ruaholleikkuril ajaa, ni nehä ruahottuva tosi noppiast. Ku vast tosa alkukesäst ton siivosi essii. Nyy se pitäs tehrä uurestas. Siihe tarttis joku reunakaistale, ku toi suajapaperi ei riitä... Joskus sit.

Tiähaaran kaivorrenkaas kukka vaa kasvaa ja komistuu. Mää aikanas kyl näin sialuni silmil, mite täsä kasvatan jottai, mikä ryäpsyy tost ylitte, mukku täsä ei oikee tahro kasvaa mikkää. Tää ny kasvaa, mut en tiär mikä kasvi se o. Ei ossaa sitä sit ens kevään mistää pyytää. Harmi. Täytyy vaa toivoo, et löytyy jottai, mikä siin viihtyy kummiski. Kuiva, tuuline, paahteine paikka. Haasteelline.

Tää meijä koviikokenu pikkutammi o pikkase liija liki tota isomppaa tiät ajatelle aikuise kokost puut. Mut tää reppana o niimpal kärssii saanu täsä, et ku niist kaikis ruaholleikuril alasajoist hualimat o jaksanu nostaa vart ylöspäi ja yhä kasvaa vaa, ni saa sit kasvaa.

Lupiinipenkis tonti laitamil o nyy yhtaikkaa uut ja vanhaa. Mää tykkään näist lupiineist niim paljo ja yritetää näit levittää tääl erelles (isol tyäl), ni en leikkaa täsävaiheess mittää siämenkotii poijes. Saisis toise kukinnan syksymmäl, ku nii tekisis vaa. Mää pelkään, et jos teen, meil kukkii kyl syksyl, mut sit ei ehri enää siämenii tekemähä lainkka ja mee jäärää ilma uussii lupiineit kokonas. Sellane pikkaste lupiineitte siirtohomma pitäsis kyl kans tehrä, mut tarttittais vähä lissää multtaa kans sitä varte. Mialuuste vähä hevosenlanttaa tai kanankakkaa vähintäs kans.

Lipputankopenkki o melkose kuiva, vaiks onki täsä nyy sarellu melkossii määrii välil. O sellane kohopenkki, mist valuu kaik "ylimenevä" poijes. Tähä heitän ain välil meilä viilennysvehkeest tulleet kondenssiveret ja sit lannotettuu kraanavet lisäks. Kyl ne nyssentäs kasvava kummiski.

Ja kaverinha mää sit sain siihenki, ku pikkase jottai alkavii voikukanalkui siält mullast poijes nyppisin. Västäräkin pualisko tul siihe nurmel jottai viire metrim päähä huutamaha varotuksias nii kovi, mut ei tää niit ottanu kuulevii korviiskaa. Hää om mun kaveri!

Jottai siält tosa vapaas kohras multtaa tulee ylös, mitä en ol nähny tääl missää muual. Pikkane tupsu, mist nousee piänii valkossii palloi. Täytyy oikkee kattoo, et mitä täst tulee. Nyy ol se horsma (lehtohorsmakoha se ol?) kukkinu ja nyppäsin sen tost penkist poijes. Joku rikkaruaho tääki mahtaa olla, ku o muutev vaa tähä tupsahtanu, mut nii jännän näköne, ettei mittää määrää.

Tän kiarroksej jälkkee me olttiinki västäräkin kans sit jo pellol ast. Kurpitsapellost nyppäsin kaik rikkaruahot poijes ja pöyhisin maan. Yhtää kastematoo ei osunu silmähä. Onkoha nyy ollu sit nii kuivaa, et ne ova menny jonnekki maaha syvemmäl? Iha hurjaste kaikkii rikkaruahoje juurii täst kyl taas löyty. Tiätyste. Muakkaamattomast maast. Hämähäkkei tää pikkune ainaki nappas nokkahas parise kipalet täsä ohimenne.

Ja nyy mul on taas yks plätti pelttoo, misä ei kasva mittää. Mitäs kummaa mää tähä nyssit keksisisi?

Jatkoin sit kiarrost. Siin pellov viäres o meijä varelmapuskat. Koht saaraa ekaa satoo ruvet poimimaha. Pikkase ku aurinko lämmittää viäl, ni ova ekat marjat kypsät. Tul jo vesi kiälel. Sit täytyy hankkii vaniljajäätelöö!

Ja takapihan kukkapenkis kasvaa kans kaikellaist. Kaik sulas sovus, heh! pitänee jollai aikataulul siirtää noit kuunliljat tualt keskelt poijes, ku jäävä piiloho. Orottelen, et saaraa se koira-aitaus tehtyy, ni sit siihe reunustal olis kiva laittaa... Josko näät ny siihes saak viäl täsä pärjäisisivä.

Sama penkki toisest suunnast. Näit peurankelloi o siäl tääl. Nii isot ja painavat kukkaset ova, et kaik o lörpälläs sin ja tän.

Mut kauneit ne ova!