Juu, nyy om menny kuvakki läpitte ja pääsen jatkamaha eilist kirjotust. Enhä mää päässykkää ku vast iha alkuhu. Viäläki on kyl kiva muistel eilist päivää. Kyl se vaa nii herttane ja hyväluantone koiruus o tua Lalla, ettei mittää määrää. Yhtää haukkuu ei tullu, vaiks näät meijä muut haukkui pitiväkki ain ku joku tul sisäl.

Kaks kaverust. Enstealkuu Lalla vähä kulki seinävviarustoi pitki, ihav vaa varmuurev vuaks, mut äkkii sit rupes menee niinku muukki. Aika tarkka ol omast alueestas, ettei iha turkkikosketusetäisyyrel toisihi menny ja vältteli toiste kosketuksii, mut haisteliva kuitenki toisias miälelläs nokka nokkaa vaste. Kissi sit otti Lallan suajeluksees ja vähä toimi raja-aitan Kadin tutustumisinnois - siis pit Kadin pikkase kauempan, ku yksinkertasest istu tai seiso ku tatti toise eres.

Sikku Kadi ol soffal tai muuto makkoomas jossai, Lalla ol iha yks koiruus muitte mukan. Reippaaste ja iloseste. Häntä heilu koko aja. En saanu tähä kuvaha kaikkii kerrallas, ku Mimist tul vaa varjo mukkaa - istuksi tosa terassiovie eres. Panoraamakameral se olisis ehkä onnistunukki.

Piänet päivätirsat Lalla otti omas kopissas ja muutki loikoiliva sen aikaa kuka missäki.

Sit käytti ylimääräsel lenkil tosa meijä museotiäl. Kaikkie viiren kans kerral. En ottanu Kissil remmii lainkkaa, ni mul ol käsis se normaalimäärä narui. Lalla ol vähä ihmeissäs tällasel sakil lenkkeilyst. Ei oikkee tykänny, et välil jonku turkki kosketti omaa ja pyrki hyppäämää sivuhu tai pist pakim pääl. Kissi taas ei ymmär moist lainkkaa, ni vähä Lallam miälest liija liki kulki. Mut ku ei meil ollu kiire minnekkää, ja pysähreltii paljo, ni koht ei Lallakaa enää siit ollu moksiskaa. Tosin mittää hätiäs ei kyl "ehtiny" tekemähä, ku seuras muitte menoo ja touhui nii tarkkaa. Viaras lenkkeilymaasto, paljo uusii hajui, uuret kaverit ja uurellaine lenkkeily, ku o yksi tottunu menemähä, ni kylhä se vähä hämmästyttää. Vein sit muut haukut kottii ja käyttii viäl pikkane kiarros kaksistee, ni joha se pissiki sit paikkas mettäst löys.

Sit istuskelttii lenkij jälkkee vähä aikkaa ja mul ol Lalla sylis. Siit tarkkailtii muitte menoi ja sit piänet tirsat verettii.

Olin ottanu lehren viärel, et voin lukast sitä siin samal, ku o koira sylis, mut saatiinki sit siihe viärel yks toine karvakerä. Mustis yritti kans kovaste tehrä tarkempaaki tuttavuut Lallan kans. Vähäse nokat vastatuste haistelivakki toisias, mut Lalla ei kissast paljoo välittäny. "Ai, se o tollane. Nyt nukuttaa!" Lehtee ei siis tullu luettuu, mut rapsutettavii ol kaksin kappalein.

Siirryttii sit vähäks aikaa terassil, ku kiva keli ol. En tajunnu ottaa heti kameraa sin mukkaa ja nii hyvän näköseste oliva tosa terassin tiampualeises reunas rivis istuksimas, et hämmästytettii yhret pyäräilijäkki. Luuliva varmaa, et meil o kivan näkössii koirapatsait terassi piukas. Ei meinaa riittäny kaks kattomiskerttaa, ku kattova ainaki neljä tai viis - eivä kehrannu sentäs pysähtyy...

Mut sikku olin käyny hakemas olkkarim pöyrält kameran, ni eiväthä näät sit enää siin rivis ollu. Kadi ol vallannu suurimma osan näköalapaikast, ku ol menny makkoomaa...

... mut kyl siäl silti viäl ol reunamil tarpeeks tilaa Lallankin maisemii ihmetel.

Olttii terassil aika hyvän aikaa - mul ol monellaist lukemist mukan. Ja sit tiätty seuraskel näit tassuttajii siin kans.

Mimi meil o se vilukissakoira, ni viihty aika hyvinki aurinkos, eikä eres läähättäny.

Kyösti taas tykkäs olla varjos ja siltiki tul kova jano ain vähäv välii.

Ja varjoho siirtyvä sit Kissi ja Lallaki. Siält pöyrä ja tualie alt löysivä ittelles sopivaa makuupaikkaa ja köllittiiv vaa.

Iltalenkil Kadi koitti kovaste saara Lallaa leikkimää kanssas ja pomppi leikkiasennos eres takasi polkuu. Lalla haki turvaa mun takkaa ja ku komensin sit Kadin lopettamaha, ni Lalla ol sen näköne, et kiitos ku pelastit mut... Hassu! Heittelin sit käpyi ja oltii käpysotasil Kadin kans, et sai purkaa enerkkiaas toisellaissee toimintoho. Loppulenkki suju kuitenki iha rauhalliseste, eikä siit mittää kammoo Kadistakaa Lallal sentäs tullu. Kunha toine vaa ossaa ol rauhalliseste. Samaa ikäluakkaaha nämä kaks ova, Kadi pikkase nuaremp, ku täyttää kaks täsä elokuus.

Mut olipaha neiti sit ilone, ku oma perhe tuli taas illemmal ovest sisäl. Oltii kaikki yläkerras (mä, koirat, kissat, lapset) ja taas pääsivä ajamaha pihal saak nii, ettei kukkaa kuullu ja viäl kuistillekki. Siält sit vissii johonki koputuksehe näät heräsivä. Ekan tiätty ovel näät meijä otukset ja Lalla ihmettelemäs moist touhuu vähä syrjemmäs. Mut ilone pomppuilu sit alko, ku tyttöne tajus, ketä siält tul. =oD

Päiväm päätteeks sit istuksittii kaffeil ja syättii jäätelöö ja jutustelttii. Lalla, Mimi, Kissi ja Kyösti makkoova meijä jalois, Mustis kissarruakatasol, Kadi eteises ja Susu divaanil. Kaik yhes koos!

Kyl vaa o Lalla nii ihana otus, ettei mittää määrää. Lalla o tervetullu meil viaraaks iha koska vaa!