Täsä o ollu sellane olo jo, et kesän kukkaloistot ova kaik ohitte. Noh, eihä meil ny mittää isoo loistoo ol ollu, ku ei ol muutaku lupiinipeltoo tarjol, mut jokune kukkane siäl tääl kummiski. Se on se ison tontin haittapuali, et mikkää piän juttu ei oikkee erotu.

Mut kukkii mul viäl veljem perheen tuamat orvokit komiaste. Vaiks seki o välil kovii kokenu, ku tuuli o sitä pitki terassii riapottanu ja välil ei ol ollu paljo mittää multtaakaa enää jäljel koko purkis. Tosa seinäl o sevverti kattoharjan suajas, et on tykänny.

Ja kukkiiha näät mun pelakuut kans viäl. On pitäny ottaa pistokkait juurtumaha talvee ajatelle, mut ev vaa ol saanu aikaseks. Taitaa käyr nii, ku mun muillaki kukil, et sit viime häräs siirrän pakkasilt suajaha kuistil tai jonnekki...

Äitiempäivän tianoil tul ostettuu tarjouksest tällane syränlootaha istutettu piänempiänt kellokukkaa täyn oleva kasvi, mink nimest ei ol hajuakaa. Kukinta kest pitkää ja simmää siirsin sen toho terassim pöyräl kans ja nyssiin sit o uurestas nuppui. Vähäse kärsi tost rankkasatteest kyl.

Ovevviaruskukkaruukku o viäl iha suht kivan näköne, pikkase ova ruskettumaha alkanu.

Osa kukist ovak kyl varsi kauneit viäl.

Vai mitä?

Pensashanhikit kukkiva parhaimmillas just nyy. Nämä ova iha tiäv viärel, mut silti jäävä monelt kokonas huamaamat. Mitä siihe katseevvangitsijaks oikkee keksisis. Vaahtera o siält taustalt kasvamas, mut ei sekää ny yhtäkkii siält esihi tul.

Tää tiävviarustan kaivorrenkaas kasvava kasvi o kukkinu koko kesän, eikä loppuu näy. Tosi sitkee, vaikkei mitenkää rönsyileväine ol ollukkaa. Ja helppo, ku en ol kastellu, nyppiny, enkä mittää. Siin vaa olla köllii ittekses - ja kukkii vaa.

Simmeil kasvaa nurmikol jottai tällas jännää iha pikkuruist valkost kukkaa täyn olevaa kukkavart. Ei mittää hajuu, mitä o. Eikä meil tällassii ol aikasemmi ollu, olisisin kyl huamannu - taatuste! Pikkase orvokkimaine kukkane, muttei kummiskaa.

Lupiineis o isoi nättei lehtii. Vesipisaroitte kans oikkee kauniit. Mää sit näist tykkään - kukkie kera tai ilman.

Piparmintunki kukkane o jännän näköne.

Nii, ja oliks tää nyssit mäkimeiramii? En jaks tarkistaa puutarhakirjast, ku ei ol iha just täsä käsil.

Heh! Kesäkurpitsa ov vähä niinku peltotulppaani täsäkohtaa. Ei tair sattoo tulla...

Vähä jottai rivei o pellolki näkyvis - rikkaruahoje keskelt.

Herneis o kukkaset ja piänii palkoi paikka paikoi. Tairanki koht tehr jo piänet paistiais-maistiaiset - et mää ehtisisi ennenku pakkaset tulee ja viä kaik.

Syysleimun kirkkaat kukat kyl näkyvä kauas, mut niit o aika vähä. Ja nekää ei oikkee tost rankkasatteest tykänny.

Yks mattimyähäne palavas rakkaureski. Aika jännä.

Ruusu jaksaa availla nuppujas ja pukat koko aja uut. Jos lämpimän sää pysyy, ni varmaa tulee viäl vähä aikaa näit upeuksii lissää.

Sinipallo-ohdakkeen palloi löytyy piiskupuskie keskelt, mihi ova ittes lykänneet. Näät ovak kans kyl tosi hauskasen näkössii palleroit.

Mut omallaine kauneus se o täl luanno omallaki ohrakkeel. Takiaissii tiaros...

Ja takapihan yhres ruukus kasvava koivu pitäsis varmaa kans laittaa johonki sopivaisemppaa paikkaha enne talven tuloo, jos olisis toiveit saar siit aikana pihan koristust kans.

Et onha siäl pihal vaiks mitä loppuje lopuks. Iha kiva tehrä näit kiarroksii välil. Nyy vaa o sillee, et yks-kaks vartta yht kasvii, et pitäsis saar näit leviämää jotenki...