Aamu se vaa yht aurinkoisen avautu, ku täsä koko kesä käytännös o ollu. Pikkase vilposemp keli, ettei sentää mittää hellet ol pukannu tänäpe, vaiks vähä kosteet onki. Siis pikkase touhuiluj jälkkee saa kyl suihkus käyr.

Pysähryttii potretil sit museotiäm päähä kans. Pari autoo hirast vauhtias täsäkohtaa, ku ihmettelivä meijä touhui. Onneks eivä pysähtyny sentäs, ku sit olisis kuvio kummaste mennyy uuttee järjestyksehe. Ei tää nelikko iha hiljaseks jää, jos joku yllättäi jämähtää meijä viäree, ku sitä ei sentäs normaaliste ussei tapahru. Tarkkan täytyy kummiski olla.

Pikkase tyäkeikauksej jälkkee lährinki taas pihal kukkapenki reunuskivii järjestelemähä. Ne pakkaa rikkaruahottumaha ihav vaa vauhril ain. Nyy laiti lehtii sin al, et josko eres vähäse aikkaa pysyisivä paremmi kuasissas. Noit ruahompualeiset reunat täytyy nyppii kummiski, ku ruaholleikkuril ei iha liki uskal mennä, ettei men kivii sin terää hajottamaha. Iha kivan näköseks taas tul. Tota voisis vaiks jatkaa koko reunuspenkinki läpitte, mukku kivet loppusiva keske.

Täl välil, ku mää olin pihal, ehti plikka sit ahkeroimaa sisäl meil tuareit sämpylöit. Ne menivä nii noppiaste, ettei eres kuvaa ehritty ottamaha - tai ainakaa mun kameral. Nam! Kyl se vaa lämmin sämpylä o herkkuu!

Pojat lähtivä kauppareissul kahrestas ja likka sit läht Kadiin kans vähä pitemmäl lenkil. Ehtivä varmaste kottii kummiski viäl ennenku mää teen tän normaalilenkin kaikkie kans. Vähä menee mustii pilvenklönttei taivaal, et kuuro voi ropist niskaha jossaikohti, mut ei nyt ainaskaa mittää kylmä ol. Toivotaa silti, et kuivin kotti selviivä kaik.