Huh-huh! Mites se tuntu nii äkkii menneen - niinku ei olisis kunnol ehtiny eres alkamaha koko viikolloppu. Päänsärky tais tiätää sitä ukkost, mikä eile iltapäiväl sit iski. Men iha päält, mut onneks aika vauhril kummiski ohitte. Sellast metelii ol, ja talo tutis, et kissakki ihmettelivä moist menoo. Niimpal tuuli, et ol pakko sulkee ikkunakki, ettei roiski kaikkii vesii sisäl ast. Siin lakos sit kummaste viljapeltoo kans...

Annon koiril joksiki hetkeks aitoi luit kaluttavaks. Kaik muut...

... paitti Kyösti oliva iha innoissas. Kössi orottais ain toiste enste vähä pehmentävä hänel näit herkkui. Varmuurev vuaks kummiski vahti omaa luutas, ettei vaa sitä viärä huamaamat.

Jopas pysyvä koirat ainaski suht paikallas jonnin aikkaa täsä nirhimishommassas.

Mitä ny Kyösti ja Kadi lopultas vaihtokaupat tekivä. Ja molemmat oliva tyytyväissii!