Vauhril tuntus eiline päivä menevä. Aamusti ajois isäntä lähti pörhältämähä kohti Vaasaa. Keskem päivää koirat röhähtivä isoho haukkuhu ja olin näkevinäni valkoise auton kääntyvä pihal, eli oletin vanhempieni tullee kyläilemähä. Jätin tyät ja lähri lataamaa kaffenkeitint alakerttaa. Sit koirat hiljenivä, eikä kettää tullukkaa. Jäim miättimähä jo, et oliks tää meijä kaikkie yhteine etiäine, millassii näin ku asuttii viäl Taivassalos, mut noi tunnim pääst auto tul uurestas pihal, sit puhelin sois ja äiti kysys, et "Misä oot?" Heh, olettiva mun oleva liikentees, ku ei ollu autoo pihal. Nyy ei tarvinnu ku laittaa kaffenkeitin pääl, ku se ol muute valmiin, ni päästii kaffettelemaha.

Töitte jälkkee sit het jatkoin kutomist ja nyy tein eri taval hihat. Het ku plikka tul kotti, kokeilutin häl ja nyy sain sen takakainalopussim poijes. Eli täl tyylil sit täytyy jatkaa. Kuvaa otan, ku saan sev valmiiks, se o nii piänest enää kii.

Kovaste tekis miäl lähtee mettähä koirie kans, mut mää en sit voi siätää niit hirvikärpässii. Ensinnäki ne o tosi iljettävii jo sinänsä, iha olemallaki ossaava saar mul viluväreet pääl, mut lisäks viäl saava sit iha mahotont ihottumaa ja kutinaa aikaseks, mikä kestää tosi kaua saara poijes. Puhumattakaa siit, mite kamalaa niit o keräil koirie turkeist - varsinki Kissilt, mikä tuntuu oleva kärpäsrohmu, vaaleest väristäs hualimat. Eli tairetaa tyytyy normaaleihi tiävvarsilenkittelyihi täsä silti.