Iha mahroton päivä eiline. Explorer tökki. Eteises ol kumma haju. Tek miäl syär, muttei ollu nälkä. Väsytti, muttei nukuttanu... Lisäks tuuli puhals nii kylmäste ja kovi tähä meijä torppaha suaraa, et tääl ol tosi kylmä. Jourusin nyy laittelemaha lissää pattereit päälle, et tarjetaa tääl, vaiks takkaaki poltellaa koko aja. Villasukat jalas ja lämmin paita pääl. Hyrrr! Ja sellast kolinaa sai tuuli välil aikaseks, et koirakki römäht haukkuhu ja sit kummasteliva, ku mää vaa sanon, et se on tuuli... Siin sit kummastelle tuliva mun ettee killittämähä, et enks mää välit lainkkaa, vaiks siäl riahuu joku meijä terassil... Juuh, selitä sitä sit koiril. Näi kävi usseemma kerra päiväm mittaa. Tuntu, et se tuuli men suaraa läpi talon.

Pualikuntosen tul vastaha, et meijä eteises tosiaa haisee joku oksennukse ja happamem mairon sekotus. Nii vahvaste, et mäki sen haistin, vaiks nokka ol tukkees. Yäks! Sitä sit metsästelin, et mist se tulee. Kadi silvälil siv vaa veteli soffal sikeit.

Mää pesin eteisem mattot ja heitin ne etuterassin kaiteel kuivumaha (kuivusivakki muute TOSI nopeest tosa tuules), lakasin (en jaksanu hakkee imurii plikan huaneest) ja pesin lattiat, mut haju ei lähteny mihinkää. Tyhjäsin roskikset ja tarkistin, ettei tälkerttaa ol mätä peruna syypää hajuhu (viimeks mettästettii kummaa maan hajuu ja perunaha löyty lopult syylliseks siihe). Pesin veskin, mikä o eteisev viäres, putsasin perusteellisemmi kissoje hiakkalaatikon ja luuttusiv viäl varmuurev vuaks jääkaapinki ja heitin siält kaik vähääki vanhemmat tavarat poijes samal. Pesasin jopa Kissin ja Kössin peppukarvat, ku ei haju vaa tuntunu lähtevä mihinkää. Sit mää olinki jo IHAN poikki ja luavutin. Heitiv vaa keittiöst tuulettimem pääl, et jos se vetäsis sitä hajuu eres sisält pihal.

Poika ku tul kotti sit illemmal koulustas, ni het sano, et tääl haisee viäläki tää oksennus. Mää siihe sit, et ooks sää oksentanu tai siivonnu jottai koiran oksennust poijes, muttei kuulemma ol mittää kyl nähny. Haistanuv vaa. Mää en tajuu!

Enkä ollu ainuu väsyny. Ku meinasin sit, et määki otan piänet tirsat yläkerras, mut siäl ol sänky melkose piukas. Kipasin ylös, ni ekaks tul vastaha Kadi isol yrityksel ahtautuu pikkuruisee rinkulaha.

Ja sikku rupesin oikkee tähtäilemähä, et olisisi kerranki saanu luannollisel taval kaik karvaotukset samaan kuvaha, ni Kadi päättiki vaihtaa paikkaa omaam petihis, mikä o siis huaneen toises pääs. Ei päässy siis yhtaikkaa kuvaha muitten kans.

Tonne välihi mää itteni sit änkersin. Mustis vaihto vähä asentoo, et siirty mun selkää vaste nukkumaha, ja Mimi tul vattaa lämmittämähä. Siinähä mää sit makoiliv vähä aikkaa, nautiskelin olostan ja yritin saar unempääst kii. Ei se vaa onnistunu. Sikku alko ol liija tukkone olo, ettei henki enää kulkenu vaakatasos, pit nousta ylös taas. Ei must vaa oo päivänukkujaks. Sit jos mää päiväl nukun, täytyy mun olla jo tosi kippee.

Ja selainohjelma sano eile (ja sanoo näköjäs viäl tänäpeki) vähäv välii, et joutuu lopettamaha ohjelman VIRHEETTÖMÄN toiminnan ja sulkee ohjelman. Sit ettitää vikaa ja mittää vikaa ei löyry ja sit kone avaa selaimen uurestas. Ärsyttävää!

Mikä hauskint, yä tul kyl nukuttuu tosi sikeest. Illal ku nukahrin (saman tein ku pää osu tyynyhy), tuntu et yks silmänräpäys ja ol aamu. Ihan ku en olisis nukkunu ollenkaa. Kipasiv vaa veskis samal, ku ettisin isännäl auton avaimet, et pääs töihi lähtemähä. Kesärenkail pakkaskelihi, ja painuin takasi peiton alle. Sit sainki tunnin nukuttuu iha kunnol. Niitte une jälkkee mää vast tajusin, et se haju eteisest ov vihronkis vähinny johonki. Ei mittää käsityst, mist se tul oikeest.

Aurinko paistaa ja tuuli on tyyntyny sevverra, ettei ainakaa koko aja taloo ravistel. Pakkast om pikkase ja raikast ol aamulenkkii tehrä. Paljo lämpimämmält tuntu keli nyt, mitä illal. Eiköhä se päivä taas täst tosiaa etene. Taval tai toisel kummiski.