Se o vissii ollu vähä sellane ärsytys pääl vähä aikaaki meil. Tiuskitaa herkemmi ja otetaa kaik sanomiset/tekemiset nurinkurisest - tai siis tulkitaa ne sellasiks. Isäntää väsyttää viikon reissaamiset ja ei sitä menoi ol itteltäkää puuttunu täsä. Ja jatkuu vaa.

Keli o pimee/hämärä ja märkä. Ei ol kiva kävellä, ja koiriiki saa houkutel ulos lähtemää. Miks kummas tollasee säähä pitäs mennä, ku ei ol ehrotom pakko?!

Saattii isännää kans perjantai-ilta "vapaaks", ku plikka läht poikaystäväs synttäreit valmistelemaha toisen kottii ja poika men Laitilaa kaveris lua yäks. Oliki iha auvoist olo siin ruakii tehres, syäres ja sillee. Sit jossaikohti kysäsin, et josko hän lähtis mun kaveriks koirii lenkittämähä ja lupas sit tulla. No, ei siit sit kauaa menny, ku ruvettii tekemää lähtöö. Koirat kokkoo - ja Susuha siin mukan sit tahtoo melkkest ain kans olla. Ovi auk kuistil, kissa sinne ekan ja me muut peräs. Isäntäki ol täsävaihees viäl mukan, tosin puuha ol näköjäs se, et otti Susun sykkyys ja seiso keskel meijä piänt kuistii, ettei tahtonu koirie remmielaitoist tulla yhtää mittää. Kiukku alko kasvamaha. Sikku ei toine voinu antaa kissan olla, ni sanosin, et lait se sit sisäl, ku ei täst tul mittää. Kaks ihmist, neljä koiraa ja kissa kahre ja puale neliön tilas, mis pitäsis saar puettuukki. No, isäntä heitti sisäl sit kissan ja ittes saman tein. Enkä mä voinu sit enää jäär kovaste toist orottamaha, ku oltii kaik liivit ja takit ja kenkät ja pipot otsalamppuines saattu pääl, ku siin tulee hiki. Ei siis tullu kaverii lenkil.

En tiär, mut tuntu kyl jotenki ulkopualiselt ja jätetylt. Olin ehtiny jo ilottemaa tästäki yhteisest harvinaisest (torella harvinaisest!) hetkest ulkon, mut ei seura sit kelvannukkaa. Olin TOSI pettyny.

Mää orotin sit isännält jottai selityst tulevaks, et mikä muutti suunnitelmat niin täysi, mut mittää ei tullu - koko iltan. Aattelin, et mähä em mikkää kaakattava akka ol ja ruppee siit mäkättämähä, vaiks sisäseste suurimpiirteis kiahuin. Kait hää jottai huamas, ku yrittel ain välil ottaa kärest kii, mut mul ei torellakaa nyy ollu sellane fiilis, et "kulta-rakas"! Öh!

Yritettii jottai elokuvaaki kattoo, mut kyl se vaa nii väsyny ja ankee olo oli, et isäntä nukaht jo soffal siihe ja mää meinasin kans. Eiku omaan sänkyy nukkumaa. Et voi mennäkki ilta NII eri taval ku olisis voinu toivoo.

Toivottavaste tää päivä sujuu paremmi.