Koko päivän yrittänyt tehrä jottai, mut tosi kankeet o ollu. Sen siit saa ku ei ol mittää varsinaist ohjelmaa, eikä mittää, mitä olisis etukättee täl päiväl päättäny tehtäväks. Kyl näät lemmikitki aamul oliva sen olossii, etteikai TAAS herätty näi aikasi. Unet olisisiva maistunu nii makosilt.

Näät tassuttelijat löysivä sit paikkoi, misä ottaa torkkui päiväm mittaa, mut mää en osannu jäär loikoilemaha mihinkää. Pesim pyykkii, laitin astianpesukonet päälle, pistin prasun takkaha, siivoskelin tyäpöyrält epämäärässii papereitki ja järjestelin hiukkase mappei.

Mut simmää alotin uut pipoo tekemähä ja sainki sen sit valmiiks ast. Mukku se menee lahjaks, ni ev viäl lait kuvaa tänne. Jotenki o iha hurjaste laiskottanu. Tehtii kummiski sellane vähä piremp iltapäivälenkki koirie kans. Köpöteltii hiljaksii ettippäi, ku seurasin koko aja, ettei Kössin häntä ruppee raahaamaa maat, niinku se pakkaa vähääki rasittuessas tekemähä. Ei jotenki jaks pittää sitä siäl ylhääl, misä se käytännös muute o koko aja. Oon sen jotenki nyy ottanu merkiks, et jos näyttää häntä liikahtava alespäi, pitää pittää taukoo. Siit sit pääsee taas vähä ajam pääst mainiostekki jatkamaha, vaiks toiset koirat välil ovakki tosi malttamattomii ja kummissas moisist turhampäiväsist pysähryksist. Jotenki nyy ov vaa kerranki nii kuivat kivat kelit (vaiks kovaste tuuleeki), et näist tarttee nauttii. Märjäl kelil ei sit olekkaa enää kivaa kovi pitkii lenkkei tehrä. Kameraa en tajunnu ottaa mukkaa, vaiks huamasin sitä kaipaavani mones kohtaa matkaa, ku parise tuntii reissus olttii.

Nyy o iltalenkkiki tehty ja sänky houkuttelee oikkee vaa tosissaa. Ehkä sitä pitäs antaa miäliteol valta ja kaatuu untem maille.