Mitäs täs ny? Viimessii suunnitelmii joulualustaks ja jouluks, tiätty. Mitä pitäs viäl (ehkä) tehrä, mitä niist vois vaiks jättää tekemät, mis käyrä ja mitä syärää. Sellast piänt.

Huusholli alkaa pikkuhiljaa näyttämää joulusemmalt, eikä mittää sen kummemppaa stressii ol pukannu pääl. Vähä tosa miäti, mite omatekemät lahjat ehrin tekkee ajois, mut ei niissäkää nyssit näyttänykkää tuleva onkelmaa. Viimine paketti lähtee postihi tänäpe - ja jollei se jouluks ehri, ni oletan silti kelpaava jouluj jälkkeenki...

Jaa, mitäs sit muut? Mää ole huamannu, et mun katse pakkaa siirtymähä toho meijä kuusehe paljo ussemmi, ku mitä telkkarihi nykyää. Tykkään kovaste! Näät kolme kuvaa ovaj jo erelliselt illalt, eli lauvantaist, mut ei tullu laitettuu esil aijemmi.

Kuviiki tulee tosiaa räpsittyy kuusest melkkest enempi ku mistää muust nykysi. Tää kuva o otettu nii, et olkkaris ov valo pääl. Näyttää silt, et olis kaksoiskuva, mut heijastust ikkunaklasis vaa.

Pit sit ottaa yks kuva ilma valoiki. Lyhtyihi pitäsis laittaa lissää valoi, mut jotenki en ol niimpal noit kolmee kaivannu, et olisisi saanu ajatuksist tekoihi siirryttyy. Tarpeeks kaunis o ilmanki.

Pikkase o ripotellu lunt täsä, mut hyvä jos o sentti maaha tullu. Kuusi sai vähäse kuarrutust.

Mut niinku näkkyy, erellissii verrattun, ei eilises kuuses paljo mittää eroo siihe lauvantaisseenkaa ol. Samat kynttilät palava ja melkkest yht paljo (vähä) o lunt. Onneks o eres hiuka.

Tosa moksuje kans puhuttii, mite Mimi o mallii muuttanu niist yksvuatiskuvist - o jykevöityny, et lihast löytyy, vaiks nahka onki pari numeroo liija suuri. Sit Mimi asettu nojatualil tyynym pääl nii pikkase ja siron näköseste, ettei ylimääräst nahkaakaa näy missää! Heh! "Miten nii jykevöityny ja miten nii ylimääräst nahkaa?" Luullaav vaa.

Kissin turkkii taas oon kans tarkemmi läpikäyny, ku noit vaatetukset (siihe riittää heijastinliiviki vaa) tahtova ain lissää tota turkkii takuttaa. Kainalot ja rinnusta sekä korvie tausta tuntuva oleva ne kaikkeist onkelmallisimma paikat. Vaiks toho hännämpääl, peppum pääl, kans tuntuu takkui helposte tuleva - siihe o heiluva häntä sit taas syylline. Tarttis tää neitokaine pestäkki viäl jouluks, mut mää tairan ol nii "joulumiäline", et pestää vast aattoaamun aamulenkij jälkkee. Sit pitäsis pyssyy puhtaan joulupyhie ohitte hyvinki. Tairan heittää Kyöstin pesuhu siin samal.

Ja yritettiihä me sit isännä kans vähä joulukuviiki nappail näist karvasemmist otuksist. Siit oliki juttuu erellises postaukses. Juuh, ei ain men kaik suunnitelmie mukkaa...

Mimin lisäks Susu ol mun kaverin, ku virkkasin huivii. En saanu kuvaa, ku Susu ol mun jalkoje pääl sylis. Kamera ol kyl aika lähel, olkkarim pöyräm pääl, mut ev vaa silti ylettyny. Sikku rupesin hapsui laittamaha, Susu siirty soffal ja siit sit sain kuvaaki.

Viimeks tein sellase kappiamma kultahuivin, ni nyy tul sit sellane isomp. Ja mää sit en saa täst sellast kuvaa, misä toi kimallus näkysis, mut oikeest siin sellane "bling-bling" on kyl. Uskokaas poijes vaa!

 

Illal asetuttii koko lössi kattomaa telkust Kuudet aistii ja oltii Mimim miälest iha vääräs järjestykses. Yritti ekaks löytää itelles sopivaist koloo pojan takkaa (nojatualist, misä mää yleisemmi istuksin), mut ei se oikkee ottanu onnistuakses. Pikkase aikkaa siält tapittel.

 

Siirty sit - siit meijä kaikkie yli tassutelle - isännä seljän taa. Mut ei sekää oikkee oikeelt tuntunu. Huakaus sentäs!

Yritys ol kova ja vähäse aikkaa sit ol mun sykys niinku vauva; seljälläs, tassut ojos kattoo kohti. Mut ei siinäkää jaksanu kauvaa olla. Siirty sit plikan filtin al keräl vähäks aikkaa, mut ei sekää oikkee hyvält tuntunu. Ja lopult - tais tunti mennäkki jo - löys sit paikan mun ja plikav välist, misä tuhis elokuvan loppuajan. Ja snif, kyl sitä vaa alko kummaste nokka vuatamaha ja silmät kostumaha, ku elokuva loppuu koht siirty. Vaiks oon nähny tän elokuvan vaiks kuimmont kerttaa jo aikasemmi, ni joka kerta se jotenkis säväyttää vaa. Ihanaa ol se, et saattii isännä kans siin samal pirel toissii kärest kii. Kyl se vaa o nii rakas ja tärkkiä ihmine mul, ettei tosikaa!