Ilma mittää tarkemppii aikataului tai suunnitelmii eteni meijä päivä. Plikka jo jossaikohti meinaski, ettei ol oikkee joulune tunnelma, vaiks kaikkee joulust o ympäril, mut tarviikoha toiset sit sen stressin enste, et pääsee tunnelmaha? Mä en ol tykänny koskaa siit stressailust - jätän mialuummi vaiks jottai tekemät, ku alan ottamaa paineit.

Kuunneltii joululaului, katteltii telkkaa, kipastii saunas (ja siälläki ol pesuhuaneratio pääl, mist tul joululaului) koirie iltapäivälenkij jälkkee, laitettii joulupöytä kunttoho siin samal. Ku vuarotelle jouruttii saunomaa - ei sin meikäporukka enää mahru yhtaikaa.

Laiti kaik nii kunttoho, ku pystysi enne omaa saunavuaroo. Laatikot uunihi lämppiämähä ja sit isäntä hoiti loput.

Valosas pöytä ol tän näköne ...

... ja valot sammutettun tunnelmallisemppaa.

Isännä aikasemmi hyväks toteamaa viinii ruakajuaman ja moksuil Pepsii, viinilaseist kuitenki. Iha juhlavaa! Sevverti "laiskotutti", ettei karjalanpaistii tehty, eikä perunoit keitetty, mut iha hyvä loppujel lopuks, ku syätävää ol neljäl henkel jo niimpaljo muutenki, ettei me oltais mittää muut enää jaksettukkaa. Taas ol tavaton tunku näitte kans jääkaappihi... Mut sinne ne sit lopultas menivä. Saaraa siitki sit vähä vaihteluu tähä jouluruakihi, ku tänäpe saaraa lisäks karjalanpaistii, mitä ei eile ollu.

Ruakalepoo pirettii enste, kuha saatii vähä keittiöö kuurattuu - ja sit pit laittaa lahjat esil. Monest meil o joku joulukuuse alune ollu täsä al, mut nyy noitte poikie pelikoneitte ja muitte takii johtoi ol niim paljo, et pit niit saar liinal piiloho. Onneks ol punane! =o) Oliva nii kivan näkössii, ettei niit meinannu raaskii avatakkaa lainkkaa.

Mut niinku ennenki, ensteks tassuttelijat saiva omat pakettis. Kadi o selväste saanu pakettei ennenki, ku tiäs het, mitä tehrä. Ei annettu ottaa itte lahjakasast kylläkää, ettei tul miälitekoo käyr "auttamas" muitaki. Mut ku sai paketin, otti siit luvan saatuu het kunnon otteen ja kanto divaanil - omaan rauhaha.

Ol siin rapisteluu kerrakses vähäse aikkaa. Ja Kadi kyl tiäs, mikä näist kaikist (heijastinliivi, mis o alaosaki, lelu ja nahkarullarinkula) ol se kaikkeist kivoin lahja. Napostel omaa rullaas siin sit sujuvaste sen aikaa, ku muut availiva omii pakettejas.

Mimi ol sit seuraava. Ja Mimihä tiätää tän jutun juane jo vanhastas. Tutkiskelee, tunnustelee, haistelee ja tökkii. Siv vast otettii järeemmät keinot käyttöhö.

Eikä kauaa nokka tuhissu, et paketti ol auki. Kissi kans innokkaana viärel kattomas, mitä kaveri sai. Mimist kivoint ol lelu - nii kauva, ku mää pirin siit kii. Sit Mimi kanto oman rinkulas syrjemmäl ja alko sitä rouskuttelemaha. Samallaine kaksosane heijastinliivi tul Mimilki, ku Kadiki sai.

Kissii jouruttii komentelemaha tosa Mimin paketinavaukses sevverti mont kerttaa kauvemmas, et ku ol oman paketiv viaro, ni sit toine ol iha, et "ooksää nyv varma, et tää om mul?". Mut lopultas sit usko kummiski.

Ja siältähä löyty sit taas jo tutunnäköne heijastinliivipaketti, nahkarulla ja pehmolelu. Kissi ku näist pehmoist tykkää. Enste Kissi vei nahkarullas soffan taa ja palas sit hakemaha lelun sinne kans. Omaan "lualaha".

Susu ol siin jo vähäse aikaa pyäriny ympäril ja kovaste lahjapaketit kiinnostiva, ni seuraavaks pääs sit avausvuarohonki. Kössil ei näyttäny oleva mittää sen kummemppaa kiirust. Ja narutha ne tahtova kissoil ain kaikkeist miälenkiintosimppii asioit täsä lahja-avaamispuuhas olla.

Puketis ol kissamminttutyyny ja herkkuu. Pari herkkuu tuliki syättyy, ja tyynyy pikkase tökittyy, mut ne narut veivä voiton tästäki viäl. Lahjoil leikkimine viä voiton lahjoje avaamisest, ehrottomaste.

Sit ol Kössiv vuaro. Haisteltii ja ihmetelttii. Mikä tää homman nimi oikkee o?! Pit vähäse auttaa, ku Kyöstil ei ollu mittää meininkejäkää ruvet itte siihe hommaha.

Liivi, hammasharjalelu ja nahkarulla. Kyösti tiäs het, mikä ol se kaikkein mialusin juttu täsä. Sit ol vaa miättimine, et mihi menis sitä narskuttelemaha, ku tuntu joka paikka oleva täyn. Ku ei halunnu mennä olkkarist poijes kuitenskaa. Täsäkohtaa Kadi ol jo oman herkkus mussottanu, ni pit vähä vahtii, ettei men väärii suihi, jos Kössi oman rinkulas johonki jättää. Kyösti ku pakkaa antamaa rullas Kissil tai Mimil "esihoirettavaks", eli pehmennettäväks. Sikku o hyvi alotettu, ni siit o kiva jatkaa. Mut Kadiha syä koko rullan ain kerrallas, ettei mittää jää... Jostai syyst.

Mustis ihmettel koko lahjajuttuu, eikä suastunu tulemaa nojatualin alt ulos lainkka. Mitä ny vähä pukettias haistel ja naruu pyyrystel, ku pakettii liikuttel.

Plikka sit vähä autto, ja availi paperii, ni kyl sit heräs Mustiksenki kiinnostus. Namit men, mut kissamminttutyyny jäi orottamaha paremppaa hetkee.

Ja ku lahjat ol kaik muukki avattu, ni meil jäi vaa toi punane kankas nurkkaha, mille Susu keksi het oitis uusiokäyttöö. Viihtyy siin pitkän aikaa rapisevaise kankaan keskel. Soppii silmie värihi! =o)

Yhten lahjan tul huajuva torni ja sitähä pit sit tiätty pelat kans. Hui että se oliki jännää! Aikas mont lisäkerrost saatii kyl tähä, ku oikkee keskityttii. Sit plikka toi huaneessas olleet muut pelit alakerttaha ja pelailtii muitaki pelei. Mut sit alko jo väsyttämähä ja painuttii pehkuihi. Kyl ol kiva päivä!