... No, jottai muutaki sentäs. Mut pääosi sitä lunt.

Ekaks tehtii isännä kans hurja urakka, ku ol sitä märkkää, vetist lunt tullu sellane melkkest kymmene senttii pihal, et saatii se siirrettyy syrjähä. Isäntä kolan kans (mun voimat ei riittäny) ja mää lumilappiol. Ol kyl nii tarrautuvaa lunt, et välil vaiks lappion kääns ylös alas ja täräytti, ni silti lumi vaa pysy lappios kii. Huh! Mut saatiiha tehtyy. Mut eikös sit alkanu uurestas satelemaha. Onneks siv vast, ku keli ol siirtyny pakkasem pualel.

 

Ku oon siivonnu noit laatikoit poijes vaatehuaneest, ni niit o nyy kasaantunu toho yläkerra aulaha jonniv verra. Iha hyvii laatikoit, ni en raaski heittää poijeskaa. Yleensä niil jossaikohti jottai tarvet löytää. Pittää siirtää ulkovarastoho jossaikohti. Ylimmäine loota o kallellas, ku se ei enää tahtonu muul taval siin pyssyy. Jotenki, jollai keinol, Susu ol ittes sinne saanu. Torni kyl välil pelottavaste huaju, mut Susu sai sen ain takasi tasapainoho. Kadi ihmettel moist touhuu ja lopult päätti, et o parast siirtyy vähä turvallisemmil vesil.

Mut Susu meinas, et mikäs tääl olles - laatikkotornin kuninkattaren! Hyvät näkymät joka suuntaha - ikkunastki ulos.

Mut koht sitä olttii jo kimpas hyrräkaverin kaa. On se meinaa aikamoist asetteluu, et molemmat saava ittes tual tuubis hyvään asentoho. Siin käy vähäse aikkaa melkone ähellys. Mut sikku siihe päästää, siin sit ollaa kans - ja nautitaa toise läheisyyrest ja lämmöst.

Kissi on taas jokase lenkij jälkkee iha likomärkä. Osa lumipalloist lähtee kuistil tassui karstates, samal lähtee vähä likaaki vissii. Ainaski tassut o täsä hommas kummaste valkostunu. Mut nykku turkki tuntuu oleva kostee vähäv välii, ni takkuiki sit syntyy iha jatkuval syätöl. Täsä enne kuvaa olin just Kissin turkin käyny läpitte, iha sukkapuikol, ja saanu takut poijes ja harjannu neirin hianoks. Sikku Kissi pääs omilles, men ekaks möyriimähä yläkerra lattiamattol ja sai sit turkkist omam miäle mukaseks. Sekasi siis. Mut ilma takkui! =o)

Plikal tul kova into tehrä käsilläs jottai ja meinas, et jos vaiks jostai pöyräst alottais. Mää sit miätin, ettei meil mittää lisäpöytää minnekkää mahru, mut tollaset puunkantokopat tarvittais, mil sais näppäräste puuliiterist uut poltettavaa takav viärehe. Suunniteltii ja piirreltiinki kaikkee hianoste esil. Sit plikka men isäs tykö ajatuksen kans - ja toine innostu niimpal, et he lähtiväkki alottamaha hommaa heti. Homma tyssäs sit porakoneen akun tyhjenemissee, et pit se laittaa latauksehe. Mut tänäpe meil varmaste sit o uut käytännöllist, mää uskoisisi.

Tulipa kehno kuva näist seuraavist sukist, mikkä tul kans eile valmiiks. Ei ol siis kelta-musta, vaiks kuvas silt näyttää, vaa vitivalkost ja tumman sinist. En saanu paremppaa, vaiks kui yriti. Enkä jaks nyy täsäkohtaa enää uut kuvaa ottaa. Sukat ku sukat, kummiski.

Illal otin kameranki lenkil mukkaa. Lunt sato lissää ja mettäs ol koirie miälest kiva möyrii. Vaiks eiväk kyl mittää lumiriahui pirä, kukkaa. Täytyy vaa naama tyäntää lumen sisäl, jos meinaa saar jottai hajui alt... Ekaan kuvaha tul salamaki, ku ol aikas pimiää ja ol automaatti pääl. Meinas, et sellast tarvitaa. Mää ku halusi niit hämykuvii.

Lunt o nyy aikaste paljo. Kauniit lume päällystämii puit ja pensait o mettä pullollas.

Ja ilma salamaa tul paljo näit epätarkkoi otoksii. Mut näkkee tästäki, et tosiaa mettäski o lunt - puitte allaki. Nykku olis sukset ja monot, ni pistäis menoks. Nii harvo o nykyää suksittelukelit, ettei ol raaskinu näit varusteit hankkii varastotilaa viämähä.

Ja saimmää johonki kuvaha sit kaik koirulit kerral osumaha. Ev viittiny nyy pysähtyy tän kuvaamise takii mihinkää, ku Kadil ja Kissil o ain pysähtyes tapan istuu - sit olisis ollu naaman lisäks pepukki lumes...

Yriti ottaa Kissistki sellast hämyst luminaamakuvaa - ja sain tällase epätarkan. Kissil ol kova puuhaus menos, ku lumen al ol vissii jottai tärkeet tuaksuu. Sit ehti ravistelemaanki ittees, et sai ison osan naamalumest poijeski, ennenku tul yhtää kuvaa. Täsäkohtaa olisis (ehkä) esisalamal saanu jonkullaiseste paremma kuvan, mut mun jäätyneil sormil en uskaltanu enää ruvet rukkaamaa tota kameraa. Tää sai kelvat.

Kadi kurkkii sillan alle, josko olisis Fatijoes sulaa. Ei kyl tair enää olla. Meijä torppaki taustal valoines jotenkute näkkyy. Se on talvi ny! =oD

Ja hei, toinenki kuva, misä kaik neljä ova samas kuvas. Ohhoh! Tää ol kyl vahinko-otos kokonas. Siis olin vast avaamas kameraa, ku se näköjäs jo otti kuvan. Mut iha hyvä! Joskus näinki.

Ja siälähä se  meijä torppa tosiaa lumel kuarrutettun sit kans vastaha tul. Koht tulee siis kynttilälyhtyjem pääl lissää lunt. Pitäsisköhä vähä kuarii vanhoi poijes alt? Hmm.

Ja näi kappiaks toi vanha postitiä välil menee. Koirat kulkeva polul iha suasiost. Ja kyl vaa o kaunist! Kyl se lumi vaa tehtäväs tekkee! Tykkään!

Sit oliki lenkij jälkkee kiva pistää nokosil lämpimää rinkulaha rullal, ennenku yäunil siirrytää. Iha täyres unes Mimi ol, ettei raaskinu eres silittää, vaiks miäl teki. Ol se nii jännää se lumilenkki.