Melkose kylmää ol koko eilisem päivä, vaiks sit illaks ol lauhtunu kymmenee pakkasasteesee. Sain jonkuv verra pyykkei poijes, mut pelkäämpä, et ku plikka käy huanettas läpitte, siält tulee samav verra kamaa pyykkikorihi, mitä mää nyy oon saanu pestyy...

Hirmu sähköst o. Koirienki turkit ritiseväv vaa, ku niit silittelee tai harjaa. Oon käyttäny tota harjausnestet nyy muihinki koirihi, ku Kissihi, et saa vähä tota rätinää poijes. Kissoi ei tarvi eres koskettaa viäl, ku jo räpsähtää näpeil. Oma tukka kans tuntuu sojottava joka suuntaha systemaattisest, vaiks kui yrittäis harjat. Varsinki sej jälkkee, ku ottaa pipom poijes pääst, ov varsi miälenkiintone kampaus pääs - meinaa.

Meinasi eile kans päiväl, et teen kaffen kans mul ihanan raikkaan ja rapsakkaan voileivän. Simmää huamasi, et sitä leipää, mitä meinasin laittaa, ei enää ollukkaa ja pit ottaa toist (onneks ol eres jottai), sit jääkaapist kurkkuu ja tomaattii - noh, tomaatit ol liiskaantunu isännä kaljatölkkie al, mikkä hää ol fiksun laittanu vihanneslaatikkoho viilentymähä, ku muual ei ol ollu tilaa. Ja kurkku ol iha vetelä siäl kaikkie muitte kamoje al. Onneks löyty sit ohuenohut kinkkusiivuu ja juustoo, mikä seki kyl ol melkose kuivan kuare saanu, ku erelline käyttäjä ei ollu laittanu muavii pääl, vaa jättäny sen pakkaukse auk. Siit saiva koirat sit makupaloi... Heitin leivän mikroho, et sain siit sit eres vähä ruakasemma tuntuse. Köyhäks men se ajatus, mut vatta tul täyttee sopivaiseste kummiski. Pitäs vissii taas oikkee kattoo, mitä toi jääkaappi o syäny ja käyr kaupas.

Sit sain seuraavan huivinki valmiiks. Kantikast täl kertta.

Ja Mimin peppuha se siält vakipaikaltas näkyki tosa erellises kuvas. Siäl hää mun seljän takan ain pittää hualt, ettei tul olo liija yksnäiseks eikä kylmäks.

Ja ku ol aika mennä nukkumaha, nii näät kaks oliva taas löytäny tiäs samaan tuubihi. Et raaskiiks täst mittää noust sentakii, et kaksjalkaset pääsis kans peittoje al? Iltaraksut ku laiti yäpöyräl, ni kylhä siit sit vipinää tul.

Aamul nukuttiinki pitkää, ku ekan kerra silmät avasin, kello ol jo yli yhreksä. Koko talo ol iha hiljane viäl. Jäin sit loikoomaa määki vähäks aikkaa lissää, kunnes vessa kutsu nii vahvaste, et ol pakko noust ylös. Ihanaste ol tullu pikkase lunt lissää ja iha huamaamat tehtiinki paljo normaalii piremp lenkki koirie kans. Viis astet pakkast, pehmolunt ja käyttämätönt enerkkiaa koirilki vaiks kui ja paljo. Kössiki köpöttel menemähä iha into piukal häntä heilue koko matkan. Vaiks aika hittaaste kyl erettii, ku nyy tuntu lumen alt tuleva sellasii tuaksui, et joka kikkara ja puskajjuuri pit erikses käyr haistelemas. Et mittää rasittavaa täs lenkis ei kyl ollu. Upee keli!

Isäntä läht sähköpistokeostoksil, et saaraa ulkotöpseli käyttöhö. Sitä lohkolämmitint olisis täsä pakkaste aikan jo kovaste tarvittu. Se ulkorakennuksest viritetty jatkojohtohömppä autol ast ol ain sellase tyän takan, et jäi usseste tekemät kokonas.

Mut eiku oikkee mukavaa lauantait kaikil!