Nii se vaa vuas loppuas kohti tosiaa menee - vauhril. Lissää lunt ollaa saatu ja kolaamissii o tehty. Kuntoilustaha seki käy. Pakkast luvataa, ettei iha het ainaskaa sit loskaks muuttune. Mikä o hyvä vaa. Nuariso viättää Uutvuat meijä kans tänä vuan ja siks ollaanki jokune raketti ostettu. Toivotaa, ettei Kadi ol mekkalast millänsäkkää, ku ei näät muut ainaskaa ol. Ei ol tullu kysyttyy. Ääniherkkä kyl tuntuu oleva, mut aika hyvi o saanu muihi aatokset johrettuu tällee arjes, ku muut koirat ei välitä mistää mekkaloinneist. Ampumararan äänet ain välil kantautuva meijä lenkeil, et sellase kokemuksel varmaa iha hyvi pitäs pärjät. Toivotaa.

Plikka kyhäs isäs kans meil kaks puunkantokoppaa. Näitähä täsä ollaa tarvittu ja  miätitty vaa, mut ny sit tul tehtyy, ku ol usseemp tekijä. Hianot!

Just tarkalles sopiva takan ja seinustav välihi. Ei haettu nyy uut satsii puit, vaa siirsiv vaa sisäl olleet ja toi ylimmäine sai sit olla nyy meijä paperitavaralaatiko säilytyspaikkan. Sikku alemmast menevä viimiset puut takkaha, saaraanki näppäräste kaks lootallist puit kerrallas sisäl. Oijoi, sitä iloo! Ei tartte enää sitä kymment eres-takas-reissuu, mitä aikasemmi. Heh! Miks kummas ei ol näitäkää tullu aikasemmi tehtyy? Ollaa vaa puhistu ja puhuttu, muttei mittää aikaseks saattu. Mut nyy osataanki sit nauttii!

Söin aamiaisleippii olkkaris ja sain sit kavereit het ympäril. Ei näät kettää mittää vaatimal vaari, mut ova tarkkoin, et jos jottai tippuu tai jos vaiks joskus saisisivakki jottai. Oon toisinas jottai oman syämisej jälkkee antanukki, jos o sopivaste jääny (kanan jänteit tai sellassii esimerkiks).

Sit ain jossaikohti tajuuva, et täl kerttaa ei ol tulos mittää. Sit yritetää olla muina miähinä (neitoina), et muutenki oltaisis tähä tultu...

... ku muuval (ulkon, lattial) ol jottai miälenkiintost... Hee, uskottavaa, juu!

Mul men taas tänäpe melkoseste aikaa Kissin lumipalluroitte poistois ain lenkkie jälkkee. Ihmee hyvi tää neitone tual ulkon kulkee, vaiks tuntuu oleva yht lumipalleroo koko tyttö. Jos oikkee kovaks o joku pallo tiivistyny ja se osuu anturoitte alle, pysähtyy repimää sem pallon poijes - ja sit jatketaa taas matkaa. Isot kainalolumipallot tai polvitaipeis olevat jääpaakut eivä haittaa yhtää mittää. Tuntuu, et mua haittaa enempi, ku märkän pakkaa ain menemää meijä tyynyje välii maate ja jollei ol pakkui tullu kunnol poijes otettuu, ni kostees sänkys saaraa nukkuu...

Lumihommis hajoti sit mun nahkahanskakki. Tai ovatha ne jo aikas vanhat, mont vuat sitte ostetut. Jotenki nappas kiines toho kolan ottimehe, et räks kuulu vaa. Sauma auk peukalo ja etusormev välist. Noh, en ol viäl roskihi laittanu, mut varmaste alkas olemaa aika. Samate mun talvikenkät alkava verel viimesii. Kastuva läpitte melkei samantei, ku näkevä pikkasenki lunt, puhumattakaa sit rännäst tai loskast, pohjakki alkava ol melko huanoste kiines, et kaipa se pitäs uuret kenkät noin kymmene vuarev välei tosiaa ostaa...

Takaterassil o kynttilälyhryt kivaste lumikasoje alt esil viäl. Huamasi, et yks punane palleroki o sinne lumen alle joutunu, mut kuultaa siält läpitte viäl seki. Tukinarut kans jotenki o saanu kuarrutust, et ei näkymättömin enää ol, mut ainaki ova pitäny kuusem pystys kaikis tuulis ja tuiverruksis, mitä täsä o ollu. Erelles tykkään! Lumi on kyl yks iso lisäelementti täsä.

Mut eiköhä se ala täsä päivä pulkas olemaha. Nukkumatti o tainnu käyrä kyläs jo ja sänky lähettelee kovaste terveissii. Kauneit unii kaikil!