Voi juku, et täsä o ollu iha olemist vaa ja silti kaikellaissii tapahtumiiki. Nyy keksisi käyttää postit-lappuje tilal konees olevaa notes-toimintoo ja tähä tuntuu tuleva viäl enempi kaikkee muistettavaa, mitä aikasemmi fyysisel paperil laitettuihi. Noh, kattotaa totunks mää tähä, et vähä vähempiki riittäis. Pääs ku ei enää nykysi tunnu pysyvä mikkää. Pulas kyl tuun olemaha, jos kone jossaikohti tilttaa. Noh, asiakasjutut löytyy pöytäkalenterist sentäs. Muist nii voi katastrofii syntyykkää (kait?).

Pikkase o taas sarellu uut tuaret lunt vanham pääl. Aitauslankaki o saanu soman kuarrutteen päälles. Jännäste kesäl melkkest näkymätön aita o ny tosi näkyvä. Rappuset ku täsä o keske, ja koirie kans ollaa syksyl täsä kuitenki terassil aikaa viätetty, ni tän o saanu rappuje ettee sopivaste, ettei ol tullu kerättyy koko juttuu tost talttee minnekkää. Portit tarttee kans kyhät rappuje ettee, ennenku täst rullast päästää.

Ja lunt sit riittää! Erelles kaunist! Katolt tippunu lumi o melkkest kynttilälyhryt peittäny. Ei olla viäläkää näit lyhtykynttilöit saatu ostettuu. Isännäl ol kauppalistas muutaman kerra, muttei saanu aikaseks ja nyy en ol raaskinu (niimpal muit menoi tiaros). Kauneit nää kummiski o - näinki.

Isäntä o käytännös koko viikollopun nukkunu - ja kuarsannu. Huh! Istuu ja kuarsaa, makkaa ja kuarsaa; olkkaris ja makkaris - vuarotelle. "Emmää mittää väsyny oo!", mut het ku istuu paikallas, ni nukahtaa. Nii käy, vaiks yrittäis jottai jännää telkast kattella - niinku perjantain tul joku peli (oisko ollu jääkiakkoo), ku varas telkun itelles. Ei ollu jännä peli, ku kuarsauskone läht käyntihi koht pelin alettuu. Ja vaiks o nukkunu päivät ja illat putkee melkkest, ni yäunetkaa ei jääny välist. Pitäs tää herra kyl uniapnea-tutkimuksihi oikeest saara, elämä piristyis kummaste.

Simmää tein yhre ahaa-elämykse täsä. Mä pystyn ny kutomaa villalankaa ILMAN hanskoi! Mä jossaikohti meinasin, et pikkupätkän teen, ku pit lähtee menemää jonnekki, ettev viitti niit käsineit hakkee, ku ne ol pesus - enkä ol sej jälkee käsineit käyttäny. Eikä ol tullu ihottumaa! Arvatkaas, et oonks tyytyväine! Paljo helpomp ja sujuvamp toi kutomine o ilma mittää ylimäärässii välikappaleit käsis. Siärätyshoitoo ollu vissii. =o)

Simmää yhre lenkij jälkkee huamasi, et meijä auton pelkääjämpualeine takarenkas o melkkest tyhjä. Pitää sitäki sit ruvet täsä tarkemmi seuraamaha. Isäntä käväs laittamas lissää ilmaa hualtiksel ja kipas samal maitoo hakemas kaupast. Vähä jännitin, et mite mahtaa yäj jälkkee olla, et onks siihe tullu oikee reikä, vai falskaaks se törö, mist ilmaa renkaasee laitetaa. Nyy o kummiski ilma pysyny hyvi. Ei se sit iha kovi noppial tahril tyhjene sentäs.

Tänäpe aamul sisko sit ehrotti, et jos mentäis Ruskol lenkkeilemähä, ku hän vei tyttäres sinne ratsastamaha. Mul ei ollu mittää suunniteltui menoi, ni eiku pistämää vermeit lähtöö varte kunttoo (lämpimät vaatteet ja Kissin tarpeet). Ehrittii rauhas juar kaffet ja herkutel lämmint piirakkaaki ennenku lährettii liikkeel. Ja tul nähtyy siskontyttöje pikkuset marsupojat samal. Ihanat killittelijät!

Jajal ol alkanu just juaksut, ni siks varmuure vuaks sisko pit remmis koko aja. Pörri ja Kissi menivä sit osam matkaa vapain. Tai siis mä annon Kissin men remmi perässäs roikkue. Hyvä näkyvyys ja kuuluvuus, ni uskalsin tiänki viäres antaa mennä. Sit ain remmist kii, ku tul autoi tai muit vastaantulijoit. Pörri o oppinu lentämähä! Täsä o namipalam paikka ja pikkane oli "hiukka" onnessas. =oP

Yht pikkutiät kuljettii ettippäi, ni matkal tul upeit lumissii puukaarii vastaha. Ja näit useamppiiki.

Pörri käväs varmistelemas tiät ettippäi ja tul sit juasta-kipittäe ain takasi. Pysyyhä sillee lämpimän - ja saa kilometrei tassuihi!

Kissi ja Pörri oliva välil samallaisis peppu-pystys -asennois poistelemas tassuihi ilmestyneit lumipalleroit. Rousk-rousk ja tais mennä ain massuhus saak saman tein. Piäne puhristuksej jälkkee ol taas hyvä jatkaa matkaa.

Sit taas tiävviarustaa pitki. Kissi pysy tosi hyvi tiär reunas, mitä ny pari kerttaa pit muistuttaa, misä kuuluu kulkee, ku tiäl mennää. Mut silti ain otin remmist kii, ku ol autoi tulos tai menos. Varma o kummiski varmaa.

Ja varmuurev vuaks Kissi ain seuras tarkkan kans, et mää tosiaa tulen siält peräs. Hää ku o ain sellane, et tykkäis parhaite kulkee mun takan nii, et kuano osuu ain mun toise jalan kantapäähä ku otan askeleit. Sit voi jäär huamaamat rapsuttelemaha niit lumipalleroitas tai tekemää hätiäs tai haistelemaa jottai jännää sivuhu, ni mä tykkään, et koirie kuuluu kulkee mun eres, mis mää pystyn niit valvomaa paremmi. Ja kylhä Kissi siin sit men, mut pit ussutel ettee mont, mont kerttaa tänki lenki aikan...

Aakeet-laakeet - ja lumist maisemaa. Kauempan ol melkose paksui ja mustii pilviiki, et lumisaret osattii orottaa.

Talo lumiste puitte suajas.

Enne kottiilähtöö seurattii vähäse aikaa ratsastamist. Jajaki olisis ollu iha hurjan innostunu menemää mukkaa. Tarkkaili kyl tosi tarkkaa, ettei laumajjäsenel vaa tapahru mittää.

Lähties oliki sit melkone "lumiakka" boksis. Sellasii kikkaroit poskikarvois ol, ettei niit ollu toivookaa tual poijes saar. Suliva sit automatkal. Ol kyl tosi kiva lenkkeily! Melkkest pari tuntii käppäiltii ja sit koton orotti kolme koiruut kans lenkil. Kissil ei ollu aikomustakaa jäär siinkohtaa sisäl, ku muut oltii menos, ni eiku mukkaa vaa. Melkkest tunti tul sit siitäki lissää ulkoiluu. Nyy o tää keli hyäryks hyvi käytetty!

Eikä siim mittää, vaiks vähä ramaseeki. Varmasti uni maistuu ens yän makosalt. =o) Pojat lähtivä kauppareissul ja meinaava tortilla-aineit tuar mukanas, et herkutteluu o tiaros viäl!

Oikke mukavaa sunnuntai-iltaa kaikil!