Se taitaa ol jonkullaine unohtelukarma päällänsä, ku tuntuu, et koko aja jollai o jottai aikas tärkeetäki hukas. Ei välttämät missää miaron teil, mut kuitenki vääräs paikas. Isäntä unoht tosa vähäse aikaa sit, et mihi o kännykkäs jättäny ja sitä tairettii mont päivää ettii, pit laittaa linja kiinekki varmuureks ennenku sit vehje löyty toise takin taskust, misä sen EI siis olisis pitäny koskaa eres olla... Noh, tänäpe hää huamas, et lompakkoo ei löyry mistää. Ei ollu autos, ei takintaskuis, ei housuntaskuis, ei vaatetankoje al lattial, ei keittiön tasoil eikä tyäsalkussaskaa. Juu, ei siin sit muu auttanu, ku lähtee tyäpaikal kurkkaamaha, et jäiks se sinne laatikkoho, lukittuhu kyl, mut kummiski paikkaha, misä lompsan ei viikollopun olisis kuulunu olla. Ja siällähä se! Huh! Mua pelottaa näät ain, ku siin tulis iha hurja rumba hoitaa kaik sit taas ajan tasal, jos ne häviävä. Kelakortti, ajokortti, pankkikortti, luattokortit, jäsenkortit ja tiäs mikkä muut... Noh, eiks sitä vähä aikaa sit plikka soittanu kaupast, et ova ruakaostoksil, mut häne poikaystäväs ol unohtanu lompsas kottii. Hih! Tarttuvaa tää vissii. Muistakaas pirel lompsistanne kii! Siirsin sit plikan tilil vähä rahaa, ni maksava illal takasi. Hätä keinot keksii.

Poika meinas lähtee tosiaa Ukihi kaveris lua kitaroittelemaha, ja mää meinasi, et jos vähemp aika riittäsis, ni olisisi voinu Kadin kans lähtee parin tunni kävelylenkil ja pojat olisisiva saanu silvälil soitella, ku bussei ei men sopivaiseste. Mut ei täst viimehetke muutoksest sit enää mittää tullu. Rupesi sit tekemähä iha tiättyy ihmist, tiättyy asuu varte yht huivii. En ol saajal mittää sanonu, enkä mittää kysyny, et ei välttämät osu häne toiveitte kans yhtehe, mut yrittänyt ei laitet. Löyty lankaa, ja löyty rintakoru, mikkä mum miälest sopisisiva asuhu.

Plikka on kyl sanonu mul mont kerttaa, et ei mee mum maku yksii enää nuarison maun kans, et saas nährä. Yrittänyt ei kuiteskaa laitet! =o)