Kyhäsin aamuste yhret sukat valmiiks, mitä oon täsä yrittäny täks illaks kovaste saar valmiiks. Viime tingas, mut valmiiks tul.

Irea ku ol viär ystävämpäivälahjaks uussii villasukkii siskom perheel. Toivottavaste nyy tul eres jotakuinki oikeit kokoi. Näät moksuje jalankoot ku pakkaava muuttumaa vauhril välil.

Sit ol postilootas oikkee ilone yllätyski, parin kauniin ystävämpäiväkortin lisäks. Upee tiikerikortti. Se o matkal kokenu kovii ja taittunu keskelt, mut tul peril kummiski. Kiinalaisittaiha nyy vaihtu vuas tiikeriv vuareks. Tiikeri on kyl jottai, mikä muhu ain kolahtaa. Tää tulee, leijonan kans, aika usseste mun voimaeläimeks, ku näit testei oon tehny. Tää kortti on kyl tosi kaunis. Kiitos Tua! Nautitaa yhä talvest ja lumest ja otetaa kevät vastaha sikku sen aika o! =oD

Tänäpe o ollu kivampii ulkoilukelei. Lämpötila o pysytelly siin pikkase viire astee miinukse al. Kuus, seittemä astet. Aurinkoo ei kyl ol näkyny, vaik ei sentäs ol lissää luntakaa sarellu. Meinasin, et kokeilen saanks Kissist juaksukuvii. En kuitenskaa malttanu jättää näit muitakaa poijes matkast.

Mentii yleisel peltotiäl, oikotiäl, eli päästiv vaa Kissin menemää vapaana. Melkossii lumivallei o tähänki tiän reunaha kerääntyny. Kissi täs miättii...

... ja sikku kutsusi, läht tulemaha kovaa vauhtii kohti.

Mimi väistää - valkone jyrä tulee, poijes alt!

Kyösti valmistautuu, et "mua et muute jyrää!"

Mut Kissihä painu siitäki viäl vauhril ohitte. Hyvä ku sai jarrutettuu, ettei pumpsahtanu muj jalkoihi. Vauhtii oli meinaa "pikkase". =o)

Välil kurkittii reunavalli ylitte, et mitä siäl pellol oikkee tapahtuu.

Lunt, lunt ja lissää lunt. Ei mittää muut.

"Täsäks tää nyssit o?"

Mut sit taas juastii vähäse.

Meijä lumipartaneiti. Nii harmaa keli, ettei mittää kovi hyvii kuvii tullu, mut näkkeehä se, et kuka kuvas o kummiski.

 

Kadiki sit halus vähä poseerat mulle, ku huamas, et kamera ol mukan. Meijä torppaki taustal (kaks kärpäst yhrel iskul, heh). Ja kunno poseeraajanha kuuluu vaihrel asentoo sopivaiseste. Hianostuneest.

 

Kadiha sen tairon osaa! =o)

"Mää oon täsä tärkeen, huamaatteha te!?" Tarkkailen ympäristöö, kukkaa ei pääse meit yllättämähä. Kadil ku pää ulettu just sopivaste istumas olles ton reunavalli yläpualel...

Mut oliha sitä reunavallii välil kiva haistel - ja maistellakki... Ei sitä vahtimishommaa viitti liija tosissaa suarittaa sentäs. Joku raja!

Ja Kyöstil ei ollu mittää intoo eres yrittää kattoo, mitä siäl lumivallie takan kentiäs olisis. Tilaa riitti niitte sisäpualelki just mainioste.

Mimi taas ain välil kurkkaili kans vallin ylitte. Ei kyl mittää aikomustakaa lähtee sinne käppäilemähä. Sinnehä tällane tikkujalka uppoo...

Mimi ol vähä sellane, et mitä me tääl keskel peltoo oikkee tehrää...

Lunt o tosiaa tullu. Terassil o niimpal, et jättilyhty o näkyvis ja toisiks isommast näkyy hattu. Loput ojjo uponnu lumehe kokonas. Mä meinasi ettii kuvaa siit tilanteest, ku laitettii kuusi tonne terassil, mut en jaksanukkaa... Tääl plokis se jossai o.

Ku isäntä tul töist kottii, syättii ja lähri sit Mimin kans siskom perheen tykö. Broiskupiirakkaa ja laskiaispullii syättii kaffen kans. Nam! KIITOS! Ja sit tehtii pikkane lenkki siält Ihalan uusie omakotitaloitte lomast. Ol kyl kiva käpötel menemää! Koirat, keli ja seura parhaimmast pääst! =o)

Koton sit käväsi saman tein lenkil koirie kans. Vähä normaalii aikasemmi, mut ej jaksanu enää orottaa. Sujuvaste kaik hätäs tek, ettei siin mittää. Kattotaa, josko aamusti koirat heräisis nyssit vähä aikasemmi, ku normaaliste.

Mukavan rento päivä. Ei voi valittaa! =oD