... o täsä tänäpeki tapahtunu. Nyv vast pistin ruakailun alt tyävermeet poijes köökim pöyrält, ku näit hommii siis o. Tää on tätä aikaa. Pitää jatkaa huamennaki. Sunnuntain orotetaa viarait, ni jos siiheks sais koneet poijes näkösält. Vähäks aikkaa.

Päivä alko sil, et koirie kans kuullostelttii, ku joku isomp auto pörräs tosa meijä erustal ja ku avasin verhot, ni siälähä ol naapuri auraamas meijä pihatiän suut lumest puhtaaks, ku isäntä ol jääny auton kans siihe tiäl jumihi. Äkkii laiti vaatteet pääl ja riänsin avuks ja siinkohti auttaja ol jo lähteny. Isäntä sano, et "aurausmiäs" käväs auttamas kans, mutteivä vaihtanu sanaakaa. Lappiol lunt poijes renkaitte erest ja vatta alt niim paljo ku vaa sivust sai. Ei ollu meinaa noitte lumivallie takii kovaste paljoo tilaa misä häärät.

Meil o autotallis hiakotushiakkaa ja kissanhiakkaaki (sellast, mitä me ei käytet muute, ku just auton liikkeel saamisee - se o talvisi usseste ollu takakontiski mukan, muttei tänä vuan), tai siis pitäsis olla. Nii hyvi o autotalli nyssit syksyl tullu siivottuu, ettei siält mittää löyry. Otin kättee sit hätäpäissän yhre ison ja paksun paffilaatikon, mink lyttäsin. Aatelle, et se estäs sitä renkaitte lumehe uppoomist ainaski, jollei ny iha hurjaste pitoo antaskaa. Ja kumma hyvi se sit toimiki.

Isäntä ratin taa ja mää puskemaa autoo liikkeel. Ei se iha köykäseste onnistunu, ku koko auton vattaosa ol lumes kii, mut läht sentäs. Heijaamal. Sej jälkkee mul jäi se loppu tiän puhtaaks lappiointi ja kolaus. Pit tehrä seki ennenku plikka poikaystäväs kans läht liikkeel, ettei olis koht ollu toine auto kiines samas kohtaa. Niimpal ol yän aikan lunt tualt pelloilt meijä tiäl puskenu, ettei mittää määrää. Yhäti tiär reunoi pitäs käyr vähä nyhertämäs isommaks, ku se ov valla kappiaks käyny.

Mää olin jo iha hikine ja loppu, ku sain ton tiän auki ja pikaseste kolattuu postilaatikonki erustaa, mihi ol kans tullu sellane dyyni, et postiljoonin olis tarttenu kulkee metriv verra lumihankes, ennenku olisis päässy lootal saakka. Ja auto ikkunast postil laitto ei olisis onnistunu lainkka. Huh-huh! Mut pitihä se siv viäl koirienki kans ulos lähtee. Ol tavallist aikasemp näil tassuttajil, mukku heräsivä noihi traktorin äänihi ja meijä kummallissii touhuihi. Ku lenkilt palautusi kottii, olis nii tehny miäl suihkuj jälkkee pujahtaa takasi sänkkyhy ja nukkuu vähäse aikkaa. Pelkäsin, et se "vähä aikaa" olisis voinu venahtaa, ni en uskaltanu ryhtyy ajatuksist tekoihi.

Aamupäiväl olin aikas paljo yläkerran koneel, nettipäivityksii tekemäs. Siin sit Susu hyäri viäres, tunki sylii ja hyppi ales, yritti men koneem pääl ja kaikkee. Rupesi sit naruu heiluttamaha vähä toisel siin sivus, samal ku tein töit. Leikkituakioj jälkkee sainki sit olla rauhas. Susu väsäht sämkym pääl nukkumaha.

Sikku käväsin postin hakemas, ni siäl oliki ihana yllätys maailman toiselt äärelt; Australiast. Tul kesäst tunnelmaa tuamaa. Pikkase o erillaissii maisemii ja näkymii, mitä Suames täl hetkel.

Kyöstin verevvuatoki ol sit kerrast poikki eile, ettei ol onneks mittää lisäonkelmii tullu sej jälkkee. Tääki miäs vaa o sellaseks poseeraajaks tullu, et ku huamas kameran kans viäres heiluttavan...

... ni pitihä sitä sit antaa erilaissii asentoi kans. "Mää oon komee poika, kattokaas vaiks!"

Mut rajas tälläki. Ei sitä ny KOKO aja jaks. "Men jo siit sen ykssilmäse kans." =o)

Aurinko om paistanu iha täyrelt terält koko päivän ja sitämyäte näyttäny sit taas kaik likaset kohrat akkunois, joist just ja just viäl läpitte näkkee. Samate ku kaik pölykiarulaiset, nii lattioil, muil pinnoil, ku ilmas leijumas. Juu, niit meijä huushollis meinaa o. Ja samal, ku o kivaa, et aurinko paistaa, ni sit se tiätty paisto osan aikaa tual köökis tyäskennelles suaraa päi pläsihi. Et siinäki o ne omat hyvät ja huanot pualet. Vaiks valosuus on kyl ihanaa!