Ehrittiimpähä nauttimaa kauniist kelist terassil ennenku ukkone ja sare alko.

Koko lössi koos täl kertta, ku Mustiski ol valmis ulkoilemaa. Mitä harvo tekkee.

Ja Susu tiätty kans. Susu ny o ain valmis, ku joku muuki o ulkon. Mitä ny tykkäs pahimmalt paahteelt mennä pöyrä al suajaa.

Ekaks pit olla tarkkan pöyräm pääl, et misä ollaa, mitä tehrää, mitä kuuluu ja sen sellast.

Kissi kans tarkkan.

Eikä se tarkkaavaisuures hävii Mimikää yhtää.

Kadiiki vaa loikoilututti.

Ja sitä samaa Kyöstiki tek.

Simmää keräsi kaik karvakerät yhtehe ja ekaks ol vaa kolme tarkkaavaist tuijottelijaa, muut seuras, mitä liä.

Sit kolmikko pist silmäs kii ja Kadi ja Mustis seurasiva säksättävää räkättii, ku lens meijä ylitte just täsä kohti. Susun aivoituksist ei ot kukkaa selvää.

Ja taas Kadi o Mustikse kans kattomas jottai iham muut ku kameraa, mut tää tais olla silti niist (viirestkymmenest) otoksest se kaikkein paras.  Kössi ainaski näyttää just omalt itteltäs pitkän kiäles kans. :P

Simmää siirsi tualin taas takasi omal paikalles ja siinähä näät mirrit sit jonki aikaa yhres viihtyväkki.

Kunnes Mustis siirty ales tualiv varjoho. Siin ol kiva kiähnät terassim pääl. Ja välil antaa pusui koiril, ku tuliva kattomaa, et onha kaik kunnos.

Kadiki käväs tarkistamas tilannet, et kaik o ok. Tuntu vähä ihmettelevä, ku koirat ol ilma remmii, mut kissat oliva valjais. Mitä kummaa...

Susul kans kaik ok? :D

Ja ku kaik oliva ulkon, sain sisäl läpivettoo aikaseks avaamal kuistin ovee ja kuistilt pari ikkunaa ja sit tää takaovi. Ei tarvinnu peljät, et kissat häipyvä, ku ne ol meijä kans ulkon.

Tosin sit Mustis päättiki tulla sisäl. Ol vissii vähä viileemppää. Makoili kummiski oven tuntumas. Kiinnitin täsäkohtaa fleksihi ja fleksin divaanipallin jalkaha kii, ni sain pirettyy viäl vähäse aikkaa kuisti ikkunoit auk.

Siin sit muut ihmettelivä, et mitä mää häärään. Ollaanks me ulkon vai sisäl? Valmiit kumppaha vaihtoehtohov vaa. Kunha ei yksi jätet.

Susu taas nautiskel olostas viäläki. Vähä ol tarkkailuasemis, ettei vaa unohret, mut kiirut ei sisäl ollu.

Ja mikäs siin pehmeel alustal lämpösäs olles. Sopivaste tuulevvire kävi, ettei liija hikiset oltavat tullu kummiskaa.

Kissiki tarkkan ku porkkana. Ol ratsia täsä meijä suaral ja siin sit men autot hiljaksis meijä tiähaaran ohitte pysähtyäkses vähäm matkam päähä kokonas. Komensin pariin otteesee Kissin sisäl, ku olisis nii kivaa ollu prätkyttää vaa. Sej jälkkee ei enää uskaltanu mennä tonne tiäv viarustam pualel, mist näkkee tiäl, ku ei ossaa "kiältäs kuris pittää". Mut pysy hiljaa.

Mimi ja Kössi aurinkost nautiskelemas.

Siin sit huamasin, et pilvii o - ja mustii - kerääntyny Mynämäjelt ittääm päi melkoseste. Sevverti kaukan, ettei siit välitetty kummiskaa.

Jatkettii omaa nautiskeluu iha rauhas.

Susuki vaa hyppäs pöyräm pääl, muttei ollu enää intoo mihinkää muuval lähtee.

Aikas sisäloltuas Mustiski sit taas tul ulkoilemaha. Ovev viärehe ja mattom pääl, mut kummiski.

Koko kööri koos. Siäl ja tääl, mut mahtusisiva yhteen kuvaha. Täj jälkkee tuliki kiirus sisäl, ku rupes tulemaa taivaal nyrkinkokkossii vesipisaroit. Kamera, pehmusteet - Susu ja Mustis vilahtivakki sisäl jo ensmäste "pommie" tiputtuu ittekses sisäl. Koirat pit kutsuu (paitti Mimi, joka ol suurimpiirteis kissoje kantapäil kans sisäl). Iha hurja ukkone siit sit tuliki hetkeks aikkaa. Taas töpseleit irti ja orottamaa, et kuuro mennee ohitte.

Onneks se siit sit meniki. Mut aurinko ei sej jälkkee näyttäytyny, ku ov viäl vaa sarellu melkose tasaseste. Tätä vet toi luanto kyl tarvitteeki. Nurmikko tosin kovaste orottais leikkaajaas, mut ruaholleikkuri o ollu koko talven ulkon, ni se pitäs hualtaa enne käyttöönottoo... Saaraa vissii tänäki vuan ruaho vettää ekal kerral viikatteel ales.