Juu, nii se vaa o hiljast ollu, ku huapatossutehtaal. Plikka ku o Saksas luakkas kans ja poika sit häippäs plikan poikaystävän lua kaikemmaailma pelikoneitte kans, et pitävä miähis peliviikolloppuu, et me ollaa isännä kans oltu koton iha kaksistee - siis näitte tassuttelijoitte kans, tiätty.
Käytti kyl vanhuste tykön perjantaipäiväl kaffettelemas. Saattii iha tuareit munkkei. Nyy meil o sitä äireen tekemää simaa ja äireen leipomii munkkeiki! Napattii samal peräkärry lainaha, joskos saatais taas vähä rompet poijes meijä pihalt. Toiveajatteluu ehkä, mut yritetää eres.
Vast vappuaattoiltasel ehrisi siivoilemaa sevverti, et sain jottai korusteluu aikaseks esil laittaa. Yleensä mul tosiaa ojjo viikkoo enne kaikellaist huushollis, mukku nyy tiäsin, etten ehri pölyi pyyhkimää ja imuroimaa nii ahkeraste ku pitäs, ku noit pallot ova sellasii pölyimurei kans, ni en sit pelkkää serpenttiinii viittiny laittaa. Jos joskus meil o lasten kans ollu suurimpiirteis lattiakki täyn palloi, ni nyy ei sentäs sillee enää.
Ja hetihä osa koristelust men "hyätykäyttöhö". Kadi odottel kovaste saavas palloo pompoteltavakses - ja yhre annonki. Vähä aikaa men ympär huushollii nii kovaste, et kaik mattot ol mytys ja mutkatki yritetty suaristaa, ni ku sai sem pallo puhki, ni en uut enää antanu. Mä luulin, et näist uusist, vastpuhalletuist palloist lähtis iso ääni, ku se puhkee, et koira vähä miättis seuraavam pallon kans, et puraseeks sen vai ei, mut siit kuuluki vaa sellan "puh!"-ääni. Iha kummalline. Se ei siis poksahtanu lainkaa, siit vaa men ilmat pihal, vaiks se kummiski kolmehe kappaleesee räjähti. Höh! No, Mustis sit keksis het noi rappuihi laitetut serpenttiinit ja siit riitti touhuumist vaiks kui kauvaks aikkaa. Vappuaamul serpenttiinikasa ol sit kummiski rappuje alapualel...
Olkkariski sit pikkase koristeluu. Aloevera sai serpenttiinikuarrutukse.
Pikkase vet vahvemppaa sit kans otettii, mut ei mittää hirmuste. Pualet tul juattuu aatton ja sit toine puali eile illal.
Ja aattoiltan jämährin kattomaa myähäiselokuvaa telkust, ku siält tul joku sellane, misä yhre pojan yksinhualtajaäiti tek itsemurhan ja sit kerrottii pojan selviytymistarina. Silmät punasin sitä sit seurasi, ku kummaste itketytti välil... Koirat mul ol kaverein. Mimi ol valppaan kyl, et het jos mää lähre nukkumaha, ni hänki tulee. Toho aikaanha yleensä ovat jo omis kopeis kaik nukkumas.
Vappuaamun herkutteluu. Aamiaine vaihtu simaks ja munkeiks. Sit ehrisi hyvi jatkamaha tota viimesint huivii, haruhaa, ennenku isäntä heräskel.
Isäntä hoitel omii aamutoimii ja laitto meil ihanat kanamunavoileivät aamiaiseks, brunssiks lähinnä, ja sit meinattii, et oliskoha jossai jottai vappumeininkii, misä voitais osan koirie kans käyr käpöttelemäs. Meinattii ekaks lähtee Mynämäjel, ja kiarros siäl tehtiinki, mut siäl ei ollu mittää missää, ei pahemmi muutenkaa ihmissii liikkeel. Siält sit et jos vaiks Raisios olisis sit jottai, mut matkal kohre vaihtu sit kummiski Naantaliks. Siäl o kiva kävel vaikkei olisiskaa mittää vapputohinaa. Sinne siis.
Otettii Mimi ja Kissi mukkaa, ku meil o tarkotus ens viiko lauvantain pittää jottai esityst Lemus. Vähä häiriötotutteluu täsä sitä enne. Nää kaks oliva kyl NII innoissas reissuum pääsyst, etteivät meinannu turkeissas enstealkkuu pyssyy. Sikku o viaras paikka ja paljo viarait ihmissii ja koiriiki liikkeel, ni joha siin piäne koiram pää pyärii ku hyrrä ympäriis.
Liput liahuva nätiste joka paikas, ja näit kauniit sinissii (skilloi?) ol pihat ja tiävviarustat täyn.
Ja tätä valkolakkipäist kansaa ku kattel, ni tuns kyl ittes iha kaljuks, ku ei ollu mittää pääs. Ei tullu itte asias eres miäleenkää lähties ruvet kattomaa, et mihi olla omat lakit laitettu. Jossai laatikos neki ova...
Koirat ihmettelivä vilinää ja oliha siäl muitaki koirie kans liikkeel. Haukkumist kuulu siält täält ja silti ain ohitte vaa menttii. Molemma oliva iha ihmeissäs, ku kesken kaike kaike parhaimma jännitykse sit pistettii toiset istumaa ja räpsittii kuvei. Mut hyvi siin sit pysysiväkki kummiski.
Osa liikkeist ol kii ja osa auki. Ei mittää tunkost rannal ollu, enempi siäl ol ihmisisii puistos piknikil kavereitte ja perheitte keske.
Sorsapariskuntaki siin rannal rauhallisee tahtihi käpöttel. Vähä siirtysisivä kauvemmaks, ku jäin kuvii napsimaha.
Mimi toiset kyl huamas ja olisis voinu lähemppääki tuttavuut tehrä, mut Kissi ei huamannu moissii otuksii lainkka. Mimiki, vaiks o metsästysverine, ni ei linnuist kyl välit sillee lainkkaa. Iha eri asia jos o jostai rotast tai myyräst kyse...
Aiva upee keli kyl ol, vaiks saret lupailtii. Mul just sopivaa; ei liija kylmää, muttei kuumaakaa. Tällasel kelil olisisi jaksanu käpötel vaiks kui kauva. Isäntä kyl kiältäyty sinne vanhan kaupunkim pääl nousemast, mihi olisis ollu kiva kans mennä.
Meri ol kyl kylmän näköne, ettei piänintkää houkutust tullu eres varpail kokeil, mite jäätävää se olisis ollu. Hrrr!
Ja kaunistha se ranta o nykki, vaikkei mittää kukkii pahemmi näkynykkää.
Ja näist taloriveist tykkään. Erilaissii, erivärissii, eri kokkossii - ja piänii porttikongei väleis. Ai, että! :)
Ja melkost kerrosasumist tualaki o. Mäem päält näkkee suaraa toiste pihoil ales. Ja mite siistei kaik olivakkaa!
Ja mite mont upeet erillaist porttii! Niistäki sais iha valla hianoi kuvii, ku ottaisis vaa niist ain napsut!
Vertailuv vuaks: pari vuat sitte Naantalinkiarroksel samoihi aikoihi ol jo kirsikkapuut kukas.
Juu, mut sit ol jo aika lähtee taas kottii. Koton uurel lenkil kaikkie koirie kans ja ku isäntä ryhty grillii puit laittamaha, ni mähä nukahrin sit yläkerra sänkyl koirie ja kissoje keskel. Aaah! Se muute tek terää! Mä harvo pystyn nukkumaa päiväl, vaiks haluaisisinki, mut nyy o valvottu normaalii enemmä ja sit o rankka tyärupeama takan ja sit happihyppely siihe kaikem pääl, ni ei muute tarvinnu unt houkutel tulemaha.
Ja sellast. Pihal ei ol tehty yhtää mittää...
Kommentit