Isäntä häippäs Puolaan miittinkiin ja ehtinnee sit juhannukseks takasi kummiski. Juhannuskauppa-asiat aijotaa hoitaa vast perjantai aamupäiväl. Onneks kaupat ovav viäl sillo auk. Ku ei olla menos minnekkää, ni ei sentakii ol mikkää tulipalokiirus saar juhannusherkkui sitä aikasemmi.

Aloti uut käsityät ja saas nährä, mitä siit tulee. Karkeellaine ajatus om pääs, et mitä haluaisisi siit, mut se ku ain välil vauhris vaihtuu... Noh, eiköhä seki täsä aikaa myäre selvii.

Ja niinku mää arvelinki, ni kissat pakkasiva kaatamaha tän kukkavaasin keittiös, ni siirsinki sen sit suasiost ulos. Siin se koristaa ny meijä etuterassii somaste.

Meijä postitiäst ei kyl näi kesäsi pakkaa mittää tiämäist olemaha, ku piän polku ja sit metriv verra pusikkoo viäres. Iha kaunis sellast kyl.

Ja lissää pitkii koiramputkii toisel suunnal. Pittää taas kohtapualii ottaa oksasakset kättee ja lähtee leikkaamaa tiäl kasvavii puire taimii. Ne ku ottava lissää tilaa täst, ni mettittyy koko tiä.

Leikkuriki toimii taas, ku kosteus o häipyny ja poika o ollu ahkeran ja saanu heinikkoo komiaste nuri. Näyttää taas iha pihalt, eikä pellolt tää meijä taloerusta.

Helpottuu koira-aitauksenki teko, ku o heinät nuri. Mitä ny noi marjapuskat viäl siält keskelt esil tuleva.

Oliki täsä sempäiväne suunnittelupalaveerus, et koht ku remppa alkaa, ni mitä käytännös tehräis ja mitä viäl tarttee hankkii ja sen sellast. Piharakennukses o ny veljen rummut, mikkä vähäse aikkaa sit sinne tuattii, mut nyy ne tarttis saar jonnekki jemmaha, ku pitäs huushollist viär tonne tilaha meijä kaik peitot, tyynyt, osa keittiökamppeist ja iso osa pyyhkeist ja lakanamääräst, et saaraa tyätilaa tarppeeks. Ei oikkee kaikkee voi kasat rumpuje päällekkää.

Kissoilki tarttis saar joku turvalline paikka, ettei sit tul kiipeemisinnostuksii ja tipu johonki viäl keske-eräsee purkuhormihi. Ne ova aika kappioi, mukku näät meitti tassuttelijakki ova näit piänii viipottajii... Ja jos kissakki laitetaa ain töitte ajaks piharakennuksehe, ni sit täytyy se varastointi suunnitel viäläki tarkemmi, ettei siält sit pääse mikkää laatikkokasa kaatumaha, ku kiipeilevä siäl... Hmm.

Noh, saattii kyl veljelt hyvä vinkki omakotitalost, mihi vuakralaissii haetaa, et jos oltaisis sellane hyäryks käytetty. Olisis iha asumiskuntone, eikä kaukan meiltäkää, mut silti sevverti arvokas tähä hättää, et pitää toimertuu ilma sitäki. Ellei ny osuis sellast ilost lottovoittoyllätyst, mist riittäs näihinki hommihi vähä laittaa. Ne parit eurot ja torel harvinaiset kympit, mikkä o lotost tullu, ovak kyl menny iha muuhu, ku huushollihi.

Fatijoes ov viäl iha näkösäl vet. Sevverti o satanu säännöllisi väliajoi, ettei ol ehtiny kasvattaa mittää sen enempää toho virtauksehe.

Mut käytännös se o nii pikkane, ettei kaik sitä huamaakkaa. Meki alkuun sanottii tätä Fatiojaks, mut joku naapuri sit het men korjaamaa, ku joskus tul puhet, et jokiha se o. Ei ojas rapui kasva... :)

Järviruakoo täsä kans vähä kasvaa siäl tääl. Tai niinku me ain kaislaks sanotaa. Siltiki, et tiäretää, ettei se ol sama asia (vaiks samalt paljolti näyttäväkki). Tul napsastuu ohimenne yks lehti ja tehtyy vene. En kyl lähteny könkertämähä joempenkkaa ales, et olisisi sen vettee saanu. Jätiv vaa tiäv viarustal. Tuuli viä - tai sit joku tarkkasilmäne tiälkulkija. Tai sit ei.

Metsätähtii kukkii kovaste tiätyis paikois. Toisis o kukinta vast alus, toisis jo loppumas.

Pualukoiski o nätit kellokukat. Et satoo o orotettavis syksyl.

Kissankellokki huajuva hianoste tuules. En huamannu asukkii kuvates, mut siin hää ny o kummiski. Päivänokosil vissii.

Linnamäen luannosuajelualueen kiärsin.

Melkost nousuu välil ja juurie yli kipuamist. Pit oikkee tarkkan kattoo, ettei mikkää oksaks olettamani pötkylä maas ollu kärmes. Noit kyykäärmeit ku tääl aikas paljo o. Mut täl reissul en yhtää nähny.

Vanha autiotalo tiättömäm matkam pääs. Viähättävä tölli, mut varsi kehnos kunnos.

Valtavan tammen suajas, melkke piilotettun - ja unohrettun. Upee rodo kasvamas pihal.

Sit siin poluv varres tonne talol kasvo tällast jännää maanpeitekasvii. Maitohorman tyyppiset lehret, mut ilman sitä maitohorman vart ja sit leskenlehren tyyppiset kukat. Mikä liä?

Kaunist, puhtaan keltast.

Ja siällähä se sit oma torppa ol aurinkompaistees vastas, ku kottippäi käppäilin. Pitäs viäl viimeistel noi kaiteet rappusis, et sais ne sit surittuu maalil kans. Ja kulmalistakki viäl monest paikast puuttuva. Mut pikkuhiljaa...