Voiha jukupätkä, sanommää vaa. Ompas ollu kummallist touhut, ku o vasemmas rantees valtava elohiiri. Se ku oikkee kunnol nakuttaa, ni heiluu peukaloki. Inhaa! Pit alottaa magnesiumkuuri taas.

Mut en antanu sen sit mitenkää liikoi häirit. Oon saanu pyykkitilanteen jo siihe vaiheesee, et pyykkikorin pohja näkys. Tosin vaa vähäse aikkaa, ku plikka heit siihe pääl omat pyykit, ni joha kori täytty kummaste taas. Mut päättymätön tarinaha tää homma o. Joka tapaukses.

Siinäku pyykkie kans hommailin, siivosin samal kymmene piänt laatikollist kamaa meijä "krääsähuaneest", eli pukuhuaneest, poijes. Pitää saar tilaa, et voiraa siirtää yks iso kaapisto muuriremontin tiält poijes. Tassuttelijat sitä puuhaa sit kuka missäki seurasiva. Susu ja Kissi ottiva täsä eturivim paikat.

Ja siin olivakki melkose pitkän aikaa. Lopultas ehrisi siihe soffampäätyhy tulla päättelemää viimesimmä huivinki, ku pirin taukoo tosa eres-takasi menos. Nyt ojjo keittiön monitoimikone, ompelukone, saumuri, vanha mustesuihkutulostin, koristekamaa, kilometrikuvii ja osa petivaatteist siirretty poijes. Siltikää en saanu viäl kaappii tyhjäks, läheskää...

Sit tul välil vahrivvaihtoo soffalki. Kadi sai ittelles valmiikslämmitetym paikan, ku Susu ja Kissi lähtivä muuval.

Huiviki sit valmistu tosiaa. Ja plikka tilas sit seuraavan lilavvärise ittelles, ku ihastu toho lankaha; pehmeet, pikkase pörröst ja lämmint, muttei pistelevää, niinku villa pakkaa olemaha. Sopivaine kesähuiviks iltoje lämmikkeeks.

Ja sopi muute valla mainioste meijä sinisilmällekki! Tiär kuis kauva olisis tosa pysyny, jos olis vaa antanu olla. Ev viittiny kummiskaa, ettei men sit vahinkos kynsies kans sitä vahinkoittamaha.

Ja siin siivotes ja tavaroit laatikoihi laittaes tul tällane ihana lasityä vastaha, mink olin ehtiny jo unohtamahanki. Se ol nii hyvi pakattu paffihi ja isol tekstil "varovaisuutta" varustettun, et mä meinasi ekaks vaa laittaa sen samantein ettippäi, mut rupesin sit kummiski kurkkimaa, mitä siält löytyy. Ja kylhä mä tän sit heti muistin, ku sen näin. Ystävän äiti o iha valtavan taitava käsistäs ja hän sit o näit kiärrätyslaseist tehny. Ihanat värit ja jännä rakenne. Sain sen nyt akkunal asetettuu sillee, ettei se osu toho klasihi lainkkaa. Pitäs pyssyy ehjänki siis. Upee!

Siinäkö ikkunav viäres touhuilin, ni huamasin, et kuparilehtiki o alkanu nuppui tekemähä. Ny sit kukkii kaik olkkarihi jätetyt kukat; saintpauliat, tulilatva ja kuparilehti. Ihan kiva!

Valla o ollu aurinkoist ja lämmint kelii. Jopa nii, et koirakki jo alkava lenkeil nuutumaha. Eli ei mittää erikoissii käppäilyi ol tullu tehtyy. Joskus aamun eka ov vähä venähtäny, josso sopivan raikast, vaiks sillonki taas koiril o yleensä kiire kottii, ku tiätävä saavas aamusapuskas lenkij jälkkee. Kukkapenkit alkava lötköttää, ku o nii kuivaa ja ku mul o noit kohopenkkei ni omat kastelukki tahtova men harakoil; tai siis rikkaruahoil. Alkaa maa muutenki olemaa nii kivikovaa joka paikas, et mikkää iha piän sare ei sinne enää imeytymähä pääsekkää, ku vesi vaa valuu pintaa myäre kauvemmas. Tää on tää savimaan onkelma. Jonkullaine sisäkastelujärjestelmä tarttis kehittää näil kasveil, et olisis sellane mahrollisuus, mite sais ton kastelun toimimaa pinnan alla, eikä pinnan kaut. Mut vaiks ollaa niitäki suunniteltu kyl, ni toteutus tökkii... Ehkä viäl joskus...

Iltapäiväl jossaikohti ruuvaj jälkkee annon koiril herkkupallot, ku en pitkää aikaa ol millää tällasil hellinykkää. Kaik hävisivä omil teil samal hetkel, ku saiva palleroo suuhus. Illal nukkumaammennes huamasiv vaa, et Kössi erelles vahtii omaas tarkaste. Hänku ain tykkäis siit, et joku muu vähä alottais ja pehmittäis enste ja jättäis loput sit hänel. Nyy ol sellane herkku, et kaik muut taisiva syär iha kertaheitol omas, ni ei jääny "vaihtokappalet". No, yän aikan ol pallo hävinny. Torennäköseste Kadin suuhu, vaiks ei siit iha varma voi ollakkaa.

Tänäpe pitäs jatkaa tota tavaroitte roudaamist talost varastohompäi, ku viäl pitää aurinkoist ja kuivaa kelii. Huamisest luvataa kuurosateit ja jatkuvampii sateit sit viikollopuks. Märjäl kelil ei tost hommast tul mittää. Eli eiku hommihi taas vaa.