Enkä nyy oikeestas tiär, mitä täst postauksest seuraa. Näjen itekki, kuha loppus saak pääsen. Tiärän kyl, et kuvii o paljo, et pläjäyst kerrakses ainaski.
Nii huh-hellet o ollu, et koirakki ova iha miälelläs ollu sisäl viileemmäs, ku tual ulkon paahtees. Koira-aitauksessakaa ei päiväsaikaa tosiaankaa tahro mittää varjopaikkaa löytää, ni oleilut o siirtyny enempi illoiks. Näkkee sitä naapurusto ja tiän liikennet ja touhui näi sisältki - klasil läpitte.
Varjopaikast ja saresuajast koira-aitauksehe oom puhunu täsä jo ainaski viikom-pari, ja tosa sit miähet saiva ähellettyy sen teltan naveta ylisilt ales, mut jättivä sen autotallin ainoosee suhtkoht vapaasee tilaha, eli het ovej jälkkee olevaan kohtaha. Et täst sen sit pitäsis noust?
Kepikki o tallel, mut osa vääntyny ja osa poikki. Sitä talvitukemist ku aikanas ei tullu teltal tehtyy ja se sit kevääl saattii kokee, ku osa teltast ol lumem painost romahtanu. "Jee"! Ny ei oikkee tiär, et mite näitte kans tekis, et saisis "huvilan" pystyhy...
Seku ei meinaa mikkää pikkane harjateltta vaa ol... Vei levitettyn melkkest koko koira-aitauksen tilan. Täst sit pitäs saar "mökkii" kasaha. Pähkäiltii asian tiimoilt pojan kans ja saattii putket suhtkoht johonki järjestyksehe (siis lajiteltuu koko- ja maatasol tulevat ja sellaset), ku omat tairot loppu. Mite saat taittuneet metalliputket taas suariks, mite tuet poikkinaiset putket? "Helppo juttu!" sanoo isäntä ja sikku tulee kottii, ni kerää teltan kasaha ja viä autotallihi takas. Arvatkaas ottiko pattii? Enkä muute ollu ainoo, ku kyl poikaki kiahu. No, eihä meijä aherrukset ja yritelmät mittää merkkaakkaa...
Ei täst sit sen enemppää, vaiks aihet kyl riittäis. Nurmikolleikkuri o rikki kans, ettei pääse siinäkää hommas ettippäi. Näi niinko esimerkiks.
Ja ku paha miäli valtaa alaa, eikä oikkee voi men ylimääräsil lenkeillekkää koirie kans helteitte takii, ni puutarha sit auttaa täsä paineitte purkamises. Vaiks kovi vähäne tää piha viäl o. Huamasi kummiski, et on tosa yks valkonenki sormustinkukka näitte muitte joukos. Iha pirtee.
Sit yriti taas saar pörrinkäisist kuvaa, mut kyl niil vaa nii kiirus tuntuu oleva, ettei se mittää helppoo ol.
Löyty sit yks uus väri harjaneilikoiski. Tällane viinimpunane, vähä samettimaisen näköne. Varsi kaunis!
Ja tää ov varmaste joku rikkaruaho, mikä kasvaa perennoje keskel. Nii kaunis seki silti o, etten ol nypänny poijes. Hentone varsi, mut upee kukka. Saa iha vapaaste kasvaa ja kukoistaa muitte kukkie joukos.
Iltasel ol iha täysi sellane olo, et koko päivä, oikkeestas koko viikko, om menny iha täysi hukkaha. Mä oom pitäny kalenterivapaat tälle viikol aikas paljo just sen takii, et mul olis aikaa valmistel ens viikol alkavaa remppaa, mut eipä täsä ol pystyny yhtää mittää tekemähä. "Pikkase" oon ollu turhautunu.
Mut tänäpe ol sit enerkkiaa kyhät aamul persikkarahkatorttuu ja kinkkupiirakkaa, ku sisko ol Ekku-pojan kans tulos meitti laumaha tutustumaha. Mimin kans jo ovakki aikasemmi sinut, nyy sit vuaros Kadi, Kissi, Kössi ja kissat (heh - neljän K:n kokoompano siis).
Tein Kadin kaa piänt lenkkii tosa enne ku siskol ol aika tulla, et ol vähäse saanu enempii enerkioit purettuu ja kiärreltii just tonttii, ku auto ajo pihal. Kadi tiätty siin paril haukul ilmotti, et nyy joku tul meijä alueel. Mut siin se sit oliki. Sisko otti Ekkun auton takalootast ulos ja lährettii siit sit piänt lenkkii tekemähä. Piipahrus kuanokosketust, salamite pepuhaistelui, köpöttelyy ja kiähnäämist. Eikä mittää onkelmaa. Tulttii sit koira-aitauksehe ja päästettii tassuttelijat vapain menemää, ni ei siinäkää mittää.
Haji vähä juamavet terassil, ni kyl sitä sit juattiinki. Ja ku toiset koirat oliva ulkon, ni toiset oliva sisäl sit oven takan orottamas omaa vuaroas. Kadi vähä komens Ekkuu, ku toine tul terassil sillee, et Kadi ol siäl yksi, mut meijä komennuksel taas Kadi sit hiljeni kummiski. Ekaks päästin Mimin ulos, ku Mimi ol Ekkun kaa tuttui jo ennestäs. Mimi ol enempi innostunu siskost, ku Ekkust täsäkohtaa. Sit vähä ajam pääst päästin Kissin ja Kössin kans ulos.
Kössim miälest Ekku ol valtavan kiva kamu ja Ekkum miälest Kyösti ol iha valtavan houkutteleva kans. Sit menttii piiri-piäni-pyärii jonku aikkaa. Ja kyl Kössiki sit lopultas ärähti vähäse, ku katto et o liikaa lähikontaktii. Mut koht ol taas häntä heilue menos toise peräs.
Kadi siäl sit men enempi yksikseks, ku ol ainut isompkokkone. Mitä välil olis halunnu vähä riahuiluiki, mut lopetettii sellaset ain het alkuus. Ei viitti ottaa yhtää riskei.
Karvapörröi ol sit siäl ja tääl. Kissiki olisis Ekkuu kiinnostanu kovi, mut tää neiti ei suvainnu pahemmi mittää liikoi haisteluit. Se tul Ekkulki selväks.
Eikä ollu Ekku ainuu haistelija; joutu olemaa tutustumise kohteen tääki herra. Varsi reippaaste ja rohkeeste kyl. Ei mittää ärräpäit kuulunu.
Tanssii tahrissa, mars!
Ja sit Kössi, et "leikiks taas mun kaa"?!
Mimi nautiskel ulkoilust muutev vaa. :D
Ja Kadi marssi siäl kaikkie joukos sujuvaste.
Meinattii, et jos kaffeteltais terassil, mut kyl siin ol liija tukalan kuumaa, ni tulttiinki sisäl. Sisäilma tuntuki varsi mukavav viileelt ton ulkoiluj jälkkee. Ja kuuma sitä ol koiruuksillaki. :P
Sisko ol huamannu myynnis viinii mun yhrel lempinimel, ni toi sitä sit tuliaisin tullessas. Tää onkiv valla mainio! Kiitos! Ei tair iha het raaskii tätä pulloo korkatakkaa. :D
Mustiski tul kans viarait kattomaa, mut turvallisem matkam pääst, rappusil. Ekku kyl huamas ja meinas vähä, et jos kans yläkerttaa käy kurkkimas, mut sisko kiäls menemäst, ni Ekku sit kiltiste jäi alakerttaha. Vähä ajam pääst Susuki näyttäyty ja ku Ekku huamas toisenki kisun, ni pikane haisu ja äkkii peräänty kauvemmas. Ei mittää haukkumist eikä kummasteluu sen enempi. Eikä Susukaa ollu toisest moksiskaa. Käväs syämäs muutama ruakakikkara ja hypäs sit tasolt ales ja men vahtimaa takaovee, ettei hänt enää seuraaval ulkoilukerral unohret.
Eikä unohrettu. Ja se eka ulospääsytyähä ain o "salaatin" syänti. Ruaho maistuu NII hyvält.
Omat tassuttelijat jäivä aitauksehe, ku saatin siskon ja Ekkun kotimatkal. Tarkkan ku porkkanat oliva siäl, mut iha kiltiste orottamas. Porttiki kiines vaa hyväl tahrol - jos eres silläkää. Kiitos kovaste viarailust! Piristi kyl miält iha valtavaste!
Susuki ol sil välil sit saanu tarpeekses ruahoiluist ja löys tiäs pehmusteel varjos. Kyl se vaa nii paahret pittää, ettei tual kovim pitkää pysty ilma mittää varjoo olemaha. Huh-huh!
Ja sit sen ulkoilun ja touhuumisej jälkkee oliki mukava ettii sopivaa nukkumapaikkaa. Ja ku Kadi hatuv viärehe asettu, ni em malttanu olla kokeilemat, saisisinks mää siit kuvaa kans. Ja nii väsyny tää leidi ol, et siit vaa. :D
Sit vanhuksekki ehtivä viäl täsä piipahtamaha ja taas men koirie pasmat sekasi. ;D "Nami-täti" saa ain kaikkie kualat valumaa. Heh!
Kommentit