25 - 26 astet lämmint, eli pikkase vähemmä ku viikolloppun, mut aurinko kyl iha suaraa paistelee, melkkest pilvettömält taivaalt, ettei mittää kovi vilposelt keli tunnu.
Oti kameran iltapäivälenkil mukkaa. Täsä eka kuva mettäm pualelt meijä koira-aitauksehe. Se ei mikkää kovi näkyvä aitaus ol, mut teltta onki sit sitäki näkyvämp.
Kadi ihmettel, et mitä mää siihe pysährysi. Jos vaiks olisis käpyttelyy tiaros. Ei täsäkohtaa kyl viäl ollu.
Ja häntäpään kaverukset käyttivät tilaisuure hyäryks haistelemisel.
Mimi koitti kovaste napostel mustikoit, mitä ol vähä siäl tääl. Aikas vähä, melko pikkassii ja jonkuv verra ruttussiiki jo, ku o ollu nii kuivaa.
Köpötellää vaa menemää. Mettis o viileemppää ku teil, ni näit reissui tulee tehtyy - kunnes ne ekat hirvikärpäset löytyvä. Siihe jää meijä mettäilyt sit.
Mul tippu kameraki kerra, ku siit o pikkuruiset kaks ruuvii puronnu johonki, mikkä pitävä sen otinlenksuu kii. Hyvä, ettei hajonnu. Täsä piän taukopaikka.
Vaiks varsinki Kössi kyl osas ottaa taukoilui ain vähäv välii muutenki. Istaht sopivaks kattomallee paikal vähäseks aikkaa - ja sit menttii taas. Näät kuumat kelit väsyttävä näit koirii paljo normaalii herkemmi, ni oon yrittäny varoo liikarasittamast Kössii, ettei tulis mittää epileptissii kohtauksii turham päite. Viimesest onki jo tosi pitkä aika, ja toivotaa, et se jäiki sit viimiseks.
Täsä Kadi orottaa, et potkasisisi hänel jonku kävyn. Melkose laiskaa touhuu vaa tääki näi kuumal, et ei paljoo men ohimenneen kävym perähä, ku orottaa, et ne suurimpiirteis lentäisisivä suaraa suuhu.
Ja kottitulles kotipolul annon sit Kössin ja Kissin mennä vapain. Jottai jännii tuaksui löysivä ain välil. Metsämansikakki täst o tairettu jo aikas tarkkaa syärä, ettei mittää sellastakaa enää löyry.
Lenki aikan ol heinikkoo taas kaatunu nurmikoks. Isäntä pojan kans pistäny hösseliks. Tää kuivuus ei kyl tee hyvää tollekkaa "nurmem" pohjal, ku palaa täs paahtees, mut kyl se siit sit taas lähtee kasvuhu, ku vet saaraa. "Sikku"
Samal ol sit ilmestyny kompostipaikkaki näkyvihi paremmi. Kaike pusikon keskelt.
Sinne se eka kompostikehikko sit raahattii. Isäntä ku rakensi sen meijä etupihal, ni pit koko talo ja koira-aitaus kiärttää, et se tul oikkial paikalles. Järkkyhankala kannettava ja paino muute kivaste paljo. Seuraavan kehikon saaki sit rakentaa lähemmäs oikkiaa paikkaa. Kyl niit piänii laurampätkii paljo mukavammi saa tost mettärreunaa "oikopolkuu" kannettuu. Mut siäl se o, eikä mitenkää kummiskaa isommi osu silmihi, vaiks aitaa siihenki ympäril o ajatus jossaikohti kyhät.
Osam päiväst sit taas olla-lököiltii ulkosal telta tuntumas. Kadi täsä söi posket lommollas meijä mustaherukkapuskist löytyvii herukoit - niit muutamaa. Nam, nam!
Kissi taas möyri ruahos ja kuivis heinis, minkä ehti - kerra resupetteri, ain resupetteri.
Kössi istuksi muutev vaa varjos ja nautiskel olostas.
Mimi löys aika pia tiäs telta divaanil. Siäl ol vähite kärpässii ja paarmoi. Niit om meinaa täsä nyy ollu laumoittai liikentees molemppii.
Kyösti ja Kyöstin kieli.
Ja kiälihä se o Kissilläki, mut Kissil ol lisäks märkä ja roskane nenu. ;P
Terassi nurkas krassit kukkiva lissää ja yks taimi o kupsahtanu kuivuutehe. Vaiks mite tuntuu, et näit kastelee koko aja, ni silti se ov vaa liija vähä... Sais se sare kyl oikeest tulla!
Mut kyl näät väriläiskät vaa kivoi ova. Tykkään, et o eri värei.
Keltaset tuntuva kestävä kaikkeist kauvite ja tummam punaset kaikkeist vähite. Koitam pittää näit henkis viäl jonki aikkaa.
Tää hailakka punane on kans jotenki nätti "vauhtiraitoines".
Takapenki kukkaruukus ritarinkannus kans kukkii. Vaatimattomaste ja piäneste, yhrel varrel - muut o kuivunu pystyy - mut kukkii kummiski. Toivottavaste ehtii tekemää siämenii ens vuat varte.
Plikan kaa tosa köökis ihmetelttii, et varsi turvallise näkössii ova nämä meitti kynttelikön kynttilät. "Pikkase" o ollu kuumaa, et o kynttilät alkanu sulamaha ittekses... Sisäl o pikkase viileemppää ku ulkon, mut ei paljoo. Eli kyl sitä raikkaampii kelei tosiaa kaivattaisis jo.
Kommentit