Siis se o aika menny. Pihal istuksies - varjos - virkates, höpötelles, tv-pelie pelaamist seurates, elokuvii tuijotelles...

Vesisatteest ei ollu siis viäl neljänkää aikkaa mittää meininkeikää.

Susuki jo tiäs, et varjos o kivemppaa.

Ei sentäs nii kovaa paahret ollu, mitä täs ol aikasemmi, mut itte en viihtyny silti aurinkos, niinku Kissi.

Piänt höhhöpilvee välil ol aurinkov välis, mut ei se sitä paistet silti mihinkää hävittäny.

Puskavahti.

Ruaho heiluu - siäl täytyy siis olla jottai. Namimuurahaissii tai muit välipalaks kelppaavaa... Tiukka tuijotus ja valmiusasento. Harmi, et ussemmite näät "jokkut" pääsivä karkkuu... :P

Tul hupsautettuu suklaakakku, ku ei ollu mittää muutakaa kaffen kaa syätäväks. Iha ol mehevää, ku laiti banaanimössöö taikinan joukkoho.

Joulukaktukse ova "kiusattavin" ulkosal ja huamasi täsä vaa kööki akkunast, et nysse toine onsit ruvennu jo kukkimaha. Höh!

Muutama kukkavarsi, ei sentäs iha koko kukka nuppui täyn. Tai sit ne o kukkinu kaik nii, etten ol huamannukkaa... Ei tair tää kukka kukkii nyssit ens joulun.

Silkkikukkaset ovak kans alkanu kukkimaha. Kukkavarsist ei mittää isoi ol tullu, mut eihä se mittää sit haittaa. Olipaha vaikkia saar tuules heiluvast hentovartisest kasvist minkäällaist kuvaa.

Ja nuppui ov vaiks kuip paljo, et kyl ne täs viäl jonki aikaa kukkapenkkii väriläiskilläs ilostuttava.

Ja täs rohtosuopayrtis (jos yhtää muistan sinnep päinkää tän nimee) o kans nuppui iha hurjaste. Ja o lisänny kasvustoos, ku aikanas sorakasast yks varsi kukkapenkkihi pelastettii.

Ruusukki kukkiva varmaste ny kaikkeist kauneimmillas. Tosin nii matalal puskassas, et omat lehret meinaa kukinnan piilottaa. Nypin ahkeraste kukkineit kukkii poijes, jos jaksaisis sit tehrä uussii nuppui.

Tulikukkaki o alkanu uurestas kukkimaa. Kevääl enste, sit katkasin ne kukkavarret ja nyy o alkanu tulemaa uussii. Näppärää.

Syysleimus o kans nuppuset valmiin avautumaha. Ei kest enää kauvaa.

Joku o käyny vähä haukkaamas krassin kukkaa. Tainnu maistuu pahalt, ku homma o jääny keske. Mut hyvä nii.

Ulkoiluj jälkkee maistu unet Susullekki. Pist tassut silmie ettee, et sai vähä pimiämmäks unihetken. Ei sitä ny ossaa iha paistees nukkuu.

Pilvii alko eile illal muarostumaha, mut saret ei sit kummiskaa tullu, ehkä muutama piän ropsaus, mikä ei saanu ees maat märjäks. Ukkosti ja salamoi yäl kyl. Ei meijä pääl, mut lähistöl. Melkose paikalliseste. Tää päivä mahtannee men kans saret toivoes, mut pahint peljätes...