Se oliki iha jännä juttu seurail tätä Myllyn pyäräilyy, mink lenkki vei täst meijä  torpa erustalt. Ol siin pyärii jos jonkimmoissii ja pyäräilijöit tiätty kans.  Ikähaitariiki tais ol melkoseste. Vaa piänem piän osa tul kuvattuu.

Piänemmis ja isommis ryhmis - ja jokune yksinki - ajelivat. Osal ol reppuu seläs tai korii tarakal, et ol eväkset ja vaihtovaatteit. Aurinko ei pahemmi pilkahrellu ja sataa ripsautteliki välil, et kyl siin hyvät varusteet moisel lenkil tarvitaanki.  Osa porukast jäi evästelemähä toho luannonsuajelualuee erustal, mihi sai pyärän sopivaste poijes tiält ja siint löyty paikkaa istuksii peltotiäm piantareel ja hörppii kuumaa kaffet tai teet ja haukkail voileippii samal, ku kattoo muitte pyäräilijöitte pörhältämist ohitte.

Iltapäivälenkil sit pikkase jouruttii tosa menos kävelemähä, ennenku päästii tonne omakotitaloalueel viäväl tiäl, misä oliki sit rauhallisemppaa menoo. Koirat ny ei pyäräilijöist mittää kovaste välit yleensä, mut nyt niit ol niimpal enempi ku normaaliste, et kyl kaikkie kuanot kovaste ol "haistelukunnos", et mikä tää juttu oikkee ny o.

Susun kans yläkerra akkunast enste pyäräilijöitte menoo kattottii, mut siirryttii sit alakerttaha, ku meno vähä rauhottu. Aikamoiseste kyl o tempaus saanu ihmissii mukkaa.

Mimii taas koko homma ei kiinnostanu pätkääkää. "Antaa toiste rauhas ajaa, jos ajaa tahtova!"

Iltalenkil meijä viäree pysähty yks auto - melkose keskel tiät. Avo ikkunan ja tervehties sai sit sempäiväsem mekkala vastaas, ku koirat sanova, mitä miält oliva moisest pysähryksest. Kuski nauro vaa ja ku koirat hiljeni, ni meinas, et ny hän arvostaa viäläki enempi tätä meijä koirie lenkkikäyttäytymist, ku asuu kuulemma sellasem matkam pääs, et o usseste ollu pihal, ku me mennää ohitte ja o toisinas nähny, mite meijä koirat ohittava muit räksyttävii koirii (tiän toisel pualel kylläki) iha hiljaa. Ja ku näk, et kyl näistäki äänt saa lähtemää, ni se hiljasuus o entist arvokkaampaa. Kyl kehut tuntuva hyvält, täytyy myäntää!

Sit loppuhu kysäs viäl, et käyks meil toisinas hoiros joku chihu, ku hän o ollu näkevinäs meijä joukos viirenne, jonku tosi pikkase koiran. Heh! Se o ollu varmaa meijä Susu. Mä kertosi, et joskus tehrää lenkkii kissaki mukan ja hän katto enste, et mää pilailen, mut ehkä se sit lopult men peril, et nii se vaa o. Ei me kyl tost tiäv viarustaa mennä kissan kaa ku iha pikkasii pätkii, mut jos jonnekki haluu pääst, ni tost vähä täytyy mennä. Jos o enemp liikennet, ni Susu matkaa sevverra mun olkapääl, ettei tul mittää riskitekijöit. Meinas, et heil o ollu joskus kauva sitte joku sekarotune koira, mut se ol nii villi ja vallaton ja karkaili ain ku sai tilaisuure ja räksytti mink kerkes, ettei ol tullu toist koiraa sit hankittuukkaa sen kualemaj jälkkee. Nyy melkkest rupes kuulemma tekemää miäl uut koiraa, ku tätä meijä nelikkoo ihastel. ;D

Ja aamusel tänäpe lipsaht lenkki taas piremmäks ku olin ajatellukkaa, ku keli ol ihana ja sit saattii viäl lenkkiseuraaki. Tul russeli-mix (emo jack-russel ja isä yorkshiren terrieri - iha russelin näköne, mut pikkane) Manta ja lapukka Sisko emäntines ja isäntines mettäst, ku oltii just kohral - ja siin sit tervehrittii ja ku ol sama suunta, ni lährettii juttelemaa. Manta ja Mimi toisias haukkuva vähä aikkaa, mut ystävällist intoo kummakki. Ol sopivaine jalkakäytäväalusta paikkan, ni ei tarvinnu autoi nii varoo täsä. Sisko ol nii rauhalline tapaus, et ensnuuskutustej jälkkee ol täysi omillas ja haistel yksikses tiävviarusta hajui, ku Manta olisis halunnu riahuu ja mennä meitti koiruleitte kans koko aja. Tosi enerkine, mut vallottava. Nämä "siskokset" o molemmat korivvaihtajii, ku tän emännä veli (ymmärtääksen Siskon entine isäntä) ja äiti (Mantan entine emäntä, kait) oliva joutunu johonki pahaan autokolarihi jossai yhteisel ulkomaammatkal, jommakumma synttärilahja toisel, ja molemmat kualiva. Siit ol kuulemma jo aikkaa, mut ei tullu sen tarkemmi sit sitä kysyttyykää. Koirat jäivä korittomiks, ni siirtysisivä sit heil. Kuulemma joskus meinaa hermot mennä, ku Manta tarttis niimpal huamioo ja tekemist. Hyppii ja pomppii ja ulottuu joka paikkaha. Meinasin, et onk koittanu jottai temputuksii tehrä, ni eivä ollu tiänny sellasist mittää. Ei oikkee voitu siin kokeil, ku ol niimpal tassuttajii menos mukan, mut pyysin, et joskus tulisisiva Mantan kans meil, ni voirais vaiks tosa koira-aitaukses jottai kokeil. Lupasiva tul joku kerta, ku täälpäi kulkeva.

He sit siirtyvä kulkemaa takasippäi ja me jatkettii matkaa, et päästii koko asuntoalue ympäris. Ja viäl ku olttii just palaamas toho Kaitaraistetiäl siält, ni yks pyäräilijä enste hirast meijä kohral ja sit pysähty kävelemää ja täsäkohtaa meijä nelikko ol jo sevverti enerkiaas puhkunu poijes Mantan kans riahutessas, et kukkaa ei virkannu mittää, ku ruvettii juttelemaa. Pyäräilijä meinas, et hän ojjo mont kerttaa meinannu kyssyy, et mikä tää täm meijä koiralauma historia oikkee o, ku o nii hassun näköne seurakunta. Hänel o lapinkoiran ja saksampaimenkoiran sekotus, mut se o häne vanhempies tykön usseste, ku hän o ite laival töis. Kertosi sit lyhyest, mite kukaki o meil tullu ja sit meinas, et hän o aatellu kans ottaa toise koira het ku saa jonku toise tyäpaika, ettei tartte sit taas tätä tyäaja hoitoo. Mut häne tarttis saar se koiran jatkuva haukkumine piänemmäks, ku ny o kuulemma naapurikki ollu vähä siit näreissäs, vaiks omakotitalos asuuki. Ei voi koiraa yhtää pittää ulkon, ku se haukkuu oman haukun kaiullekki, eikä lopeta ku syäräkses jottai. Kysysi, et mitä hän o yrittäny tehrä hauku lopettamiseks, ni meinas, et kovaste hän ain huutaa kans, mukku ääni ei kanna... Juu. Eli eihä se siivvaihees mittää autakkaa. Koira voi parhaas tapaukses kattoo, et siinähä se emäntäki haukkuu, ni kyl siäl jottai haukuttavaa sit tosiaa o. Pitäs piänii palasiks toi haukkumine ja nährä käytännös, mite se juttu menee, et sais sen rutiinin katkastuu jotenki. Ku totta on seki, et jos taloutee tulee pentu, ni se oppii käyttäytymismallei vanhemmalt koiralt ja koht siäl o kaks samammoist haukkujaa sit. Annon mun sähköpostiosotteen, et voi ilmottaa, millo ova kotosal koiran kaa, JOS vaiks menisisi ja kattosisi, mitä voisis olla tehtävis. Mittää kaikekattavaa kartotust ei tosa oikkee tiär reunal pystyny tekemää.

Mut tais tulla korkoje kans ny täsä näit erillaissii tapaamissii, ku koko kesä o menny tapaamat lenkeil yhtää kettää missää. :)