Juu-u! Eipä ny olla annettu kelie sanella, mitä tehrää ja millo. Alkaa kroppa vissii tottumaha tähä painostavuutee ja lämpöhö. 26-29 ollu päiväm mittaa, ja piänii sarekuuroi sillo tällö saatu. Jossai kaukan o ukkostanukki, muttei iha täsä lähistöl.

Susu seuras meijä touhui kans silmä tarkkan. Tän kuvan nappas plikka, ku istuksittii soffal suunnittelemas tekemissii. Mä jäin pojan kaa kotti ja hän häippäs loppupäiväks kaveril lua. Viimesii hetkii olla päivisi jossai, ku tänäpe alkaa kouluvalmistelut töitte tiimoilt; menee kouluhu nettisivui päivittelemähä.

Sikku liikuskelttii enemp eres takasi, ni Susu vaihto turvallisemppaha paikkaha maate. Näköalapaikal kummiski.

Tovi men, ku siivottii naveta yläkerrast kaik hiirte pilaamat vaatepussit ja laatikot poijes ja laitettii ne valmiiks peräkärrihi isäntää orottamaha. Ei sin sit mittää muut täsäkohtaa mahrukkaa pahemmi. Viäl o rikkinäine ruaholleikkuri ja yläkerras oleva rikkinäine viilenninki orottamas kuljetust "eläkepäivilles"... Seuraavaks täytyy siirtää velje rummut naveta yläkerttaha, mihi ne o iha omias, ku siäl o ny siivottu tila sitä varte. Sit saaraa taas kanttaa kamaa teltast ja sisält lissää varastoho. Kiältämät mä ruppeen olemaa jo iha sekasi, et mitä misäki laatikos ja pussakas oikkee o, ku välil ollaa vaa heitetty tavaraa sinne mihi om mahtunu. Ei olla sitä kirpparilviäntii sit ainaskaa helpoks tehty, ei. Jos nyssit joskus sellane innostus sattusis tulemaha.

Tarkkan ol Kadiki, et mitä me oikkee puuhataa. Mut en enemppii kuvei ja juttussii ei voi ny täsä kerttoo, ku isäntä saa sit iha ite nährä omin silmi, mitä ollaa saatu aikaseks. Nih! :D Täytyy vaa myänttää, et hiki o tullu - ja mont kerttaa päiväm mittaa.