Kaapit huuti tyhjyyttäs, ja jauhooki ol vaa niuki nauki, ni miäti mist tekasisisi ittel jottai päiväruakkaa. Puuroo olisiv voinu tehrä, mut en halunnu joutuu seisomaa hellav viäres kokoo aikaa, ku itte asias tappelin - taas - tekniste onkelmie paris, et sain tulostettuu tyäjuttui koneelt ulos. Se on sit ärsyttävää, ku hommat ei suju, niinku niitte pitäs! Mut ettisi sit mun vanhoist kokkikirjoist teeleipie ohjeen ja äkkiihä mul ol lämmint sit eres. Taikinan tekoho men pari minuuttii ja vajaa minuutti siit ol leivät pellil ja uunis sit sellane 10 minuuttii, ni sainki jo herkutel!

TEELEIVÄT (2 kpl)

4½ dl vehnäjauhoi
2 tl leivinjauhet
½ tl sualaa
50 g markariinii tai voit
2 dl piimää (tai maitoo)

Sekot kuivat aineet ja lissää pehmee rasva. Alusta rasva jauhoseoksej joukkoho ja lisää lopuks piimä (tai maito).

Taputtel taikinast 2 leippää pellil ja jaa ne palasiks taikinapyäräl tai painamal haarukal.

Pistele leivät viäl haarukal ja paist 225 astees noi 10 minuuttii.

Nauti lämpimän!

Kylmäm mairon kans iha valtavan hyvää!

Herkuist puheenolle, isäntä innostu viime kauppareissul ostamaa iha hurjaste irtokarkkei. Jam! Näit o sit niim paljo, et taatuste riittää pitkäks aikkaa - jollei nuariso ruppee enemppii verottamaha. Välil näät karamellit ku tuntuva hupeneva sellast tahtii, ettei kukkaa ehri oikeest niist nauttimaha - tai ainaskaa maistamaa, mitä o suuhus laittanu...

Yläkerra koneel olles näät tassuttelijakki sit yleensä tähä lähistöl kulkeutuva. Huamasin täsä eile, mite Mimi ol tarkkan, et jos vaiks jossaikohti olisis taas aika ruvet piänt treenii pitämähä...

"Täs mää vaa iha rauhas makkaan. Äläs huali!" Ku o tanssimismerkkei ilmas, ni sillo ollaa valmiusasennos koko aja.

Keli o ollu kummalline. Kostee, lämpöne. Mustii pilvii pyäriny kovaste taivaal, mut saret ei ol kuitenkas tullu. Aurinko se vaa jaksaa paistel. Vaiks kovaste syksyst sää kyl jo o, tuaksuines päivines.

Aamu- ja iltakastet o niim paljo, et meijä resupetteri iha oikeest o alkanu peikolt näyttämäänki. Tassut kastuva ja ku ei ehri niit olemaan koko aja karstaamas, ni kuivuva käkkäräks. Eihä se Kissii näyt haittaava mitenkää. Eikä muute aut tukkatötterökää, ku simmut vaa täytyy saar piiloho...

Simmut on kyl piilos täl meijä isoimmalki tassuttajal. Kadi pist ittes keräl nojatualihi ja koht alko kuarsaus kuulumaha. :D

Oon seuraavan kukkahuivinki kans iha loppusuaral ja kutkuttais ruvet sitä jatkamaa loppuhu, mut täytyy sitä vaa töitäki tehrä - tulostinonkelmist hualimat; tai oikeestas just niitten takii. Muv vaa ON saatava tiätyt paperit koneest ulos, ennenku pääsen jatkamaa. Täl viikol ollaanki tän tiimoilt hakattu päät seinähä oikkee vaa urakal, mut hakataa nyssit viäl vähä lissää.