P1170273+naurettavan+pieni+ksisa.jpg

Kuva Liskonaisen plokist

Täsä iki-ihana Kersantti Karoliina, tervehtikäähä. Karoliina täytti viime viikol 12 viikkoo, eli olsis niinku luavutusiäs. Perhees lisäks Onerva-emo, kissakamu Tytti-täti, Leevi-veli, Roosa-koiruli ja viäl kilppari nimeltäs Tapani Kansa sekä tiätty sit tää palvelusväki, kaks kakslahkeist kans. Kaikkie kans elo ja olo sujuu varsi mallikkaaste yhres - ja Karoliinal o vekkulit kissamaiset kujeet, niinku kuuluuki.

Oon ahkeraste seurannu taloure menoi ja meininkei ja siin tullu Karoliinanki kans enempi tutuiks ja ku pennul kotii ollaa hakemas, ni määhä sit rupesi miättimää, et mä NII haluaisisi Karoliinan meil. Alustavaste kyselin Liskonaiselt, et mitä hää meinaa, ku meil tätä tassuttelijaväkkee jo ennestäski o, ettei tyssää ajatust hetsillää. Ei tyssänny. Karoliinaki lähettel viästei, et olsis valmis tulemaa osaks meijä laumaa. Yks verhoisroikkuja, kärpäste ja hämähäkkie pyyrystelijä, hyrräyskone mahtuis meil viäl iha mainioste. Karoliina o lisäks nii kovaste samankuvioine, ku mitä meijä Mustis, mut ne mustat nenä"viikset" puuttuvav vaa. Oliski ihana saar "turkkikaksone" taloho. Lapsetki innostusiva.

Nappasin Karoliinan kuvii plokist ja tulostin ne. Simmää rupesi pikkuhiljaa puhuskelemaha isännäl asiast. Iha sillee rennoste kyselin enste, et eiks oliski kiva, jos meil tulis Mustiksel kaksone täsä syksyl? Orotetuste reaktio ei ollu kattoho riamuite kiljuva isäntä, vaan huakaus: "Voi ei". Ei kiältäny, muttei myäntänykkää. Sit annon paperin ettee, mis ol Karoliinan kuvii ja kovaste kehusi, mite hiano neiti täsä o ja mite olis kivaa, ku tiärettäis varmaks, et oltais perheenki kans viäl myähemmi taatuste yhteyksis. Meinas vaa, et onha meil jo perusmaatiaise näköne kissa, Mustis. Ja anto paperin mul takas. Ei tullu eit silti, vaikkei siis sitä kyllääkää.

Mä ku oon sitä miält, et kaikkie perhees pittää hyväksyy uus perheenjäsen, vaiks mää ny ne suurimmalt osalt kummiski hoiran. En haluu missää nimes mittää tassuttelijaa kiistakapulaks mihinkää asiaha. Sotkee, ei sotke, hajottaa tai ei hajota, tarvii toimii tai ei tarvi. No, kyllähä kaik tassuttelijat jottai tarvii. Vaiks mää en pahemmi ol missää koirie ulkoiluvälii piremmäl (iha muutaman kerra vuares, ja sillonki lähinnä tyäasiois), ni tulee niit tilanteit, millo jonku muun täytyy käyr koirie kans lenkeil ja antaa niil ruakka. Kissanhiakan mä oon käytännös hoitanu ite, ku onneks näät meijä kattimatit ei ol nii nirsoi, et mont kerttaa päiväs pitäs hiakkalaatikko käyr läpitte, kerta päiväs riittää hyvi.

Oon aikasti paljo ollu liikentees täsä ja sellast sopivaa hetkee kunno keskustelul ei ol tullu. Eile illal sit lopultas oikkee kysysi, et mitä ny asian kans tehrää, ettei tää vaa roiku ilmas. Laitanks mää siv vaa tiattoo, et (meijä) Karoliinal täytyy löytää joku toine koti? Vastas, et "Mut mää en haluu!" Noh, mä tiäsin kyl, mitä tosakohtaa tarkotti, mut mua satutti TAAS se, ettei hän ees kuunnellu mitä mää sanosi. Jos hän ei haluu, et Karoliina menee toiseen kotihi, ni silloha tää olis tulos meil, eli oikeest hän siis vastas iha päivvasto, ku mitä tarkotti. Niinku mones, mones kohtaa aikasemminki.

Ehtisi jo oikeest ajattelemaha Karoliinaa osan meijä perhet ja itkuha siin pääs sit, vaiks kui yriti ajatel muit juttui. Nymmää siv vaa toivon, ettei mun toiveet ja touhut sekottanu kovi Liskonaise toimii kans kissampennu suhtee. Anteeks intoiluni, mut tää homma ny ei menny lainkaa pulkkaha, niinku olin ajatellu. Toivottavaste Karoliina pääsee nykysest hyväst korist uuttee oikkee hyvähä kotihi.