Nii se o yän aikan kymmenise senttii lunt pihal tupruttanu. Höttöö. Sellast kevyttä. Koko aja sattaa lissää - ja näyttää, et sare tihentyy vaa. Meinasi ekaks jo men kolaamaa enne aamiaistaki, mut simmää miäti, et niinku vanhat merkit ojjo ennenki näyttäny, ni tällee tuulisel kelil tulee tota lunt pitkään meijä pihal senki jälkkee viäl, ku varsinaine lumisare o loppunu. Tuuli kuljettaa sitä tualt pellolt, ku ojat ovat viimisest satteest jo tullu täyttee. Ei ol enää mittää, mikä pysäyttäis sen lumen tulon. Ku o pakkase pualel kummiski, ni ei se painavaks ny täsä hetkes muutu.

Jos täst viäl kovaste sakenee, ni ei nährä Fatijokkeekaa enää - tai siis sitä uamaa, jokkeeha ny ei paljo näy muutenkas, jollei ol kova tulva päällänsä. Kyl tual ny saa autoilijat tarkkoin olla, ku tiät hävii, tiärreunat hävii ja taatuste silti o liikennet. Mullaki ol vähä miäli pääst liikkeel, mut jos tää ei koht lopu, ni siirrän kyl omii suunnitelmii ettippäi iha suasiost. Ensinnäki pitäs kaivaa auto hurjan lumimäärän alt esihi, mikä ei innost yhtää.

Turvallist ja nautinnollist lavvantait kuitenski kaikil!