Lumitöitähä se o keli teettäny. Erelles. Poika hoiti osan, isäntä osan, ja mä sit loput. Kyl sitä ny yhrel ja toisel lihaksii kolottaa, niist vaa ei saa ny välittää. Oma selkä tuntu eile vetreytyvä iltaa kohti, mut yäl taas alko jokane liike pistämää vastahankaa. Et mitenkää kovi hyvi ei tullu nukuttuu.

Aamulenkil taas rämmittii mettäpolkui, ku en halunnu mennä tonne tiäl enne aurauskaluston käymist. Vaiks kui o heijastinliivit ja muut vermeet, ni silti toi tiä aikas kaposeks käy sellase isomma vekottime tulles vastaa. Sänkyl o hyvä lämmitel ulkosal kylmettyneit tassui.

Vaiks Kadil kelpas "vahti"paikka plika ove erustalt kummiski. Siin huamaa het, ku toine lähtee liikkeel ainaski. Ja Susu tiätty sit siin lähistöl. Täsäkohtaa o kiva kutitel Kadin tassui, ku niit pikkasenki haistelee, ni Kadi yrittää saar tassut poijes kissan ulottuvilt. Omaslaine leikki seki, heijä keskeine.

Monev vuarej jälkkee sain vihroste värjättyy hiuksekki. Ei kyl kestoväril, ku en tykkää siit juurirajast, mikä niist tulee - mä ku taatuste en taas muutamav viikom pääs uurestas ol tätä hommaa tekemäs. Kissi kattel siin ihmeissäs, ku kuljin mömmöt pääs ees taas kämppää ja yriti vähä taas laittaa tätä huushollii ihmismäisemppää kunttoo. Huh-huh!

Iha oon värihi ja sävytyksehe tyytyväine. Siit tul tarpeeks luannollise näköne, mut peitti kaik harmaat. Hitsit, et siit oliki vaikkia saar kuvaa kyl. Tää saa kelvat.

Ajettii sit anoppilaa viimeset jouluruuvat syämää. Söpöhä tääki talo o. Ei ol täält suunnast tullu enne ajettuukaa, mut ny kuljettii isomppii teit pitki vaa. Ei riskeerattu sitä, et onks aurauskalusto käyny, just ajos vai vast tulos.

Vaiks mä kyl koht en uskal lähtee isännä kyyttii enää lainkka, ku tuntuu, et mä pirä rystyset valkosin auto oven kahvast kii, niinku se auttais, et me pysyttäis oikkial kaistal. Välil auto kulkee reunaviivam pääl, välil melkkest keskiviival ja vilkku tulee pääl ain just vast sil ratinkääntämäl, ku pitäs ollaj jo. Huh-huh! Miksei voi tajut, et vilkum pitäsis ol merkki siit, et KOHT tapahtuu jottai, eihä sitä sit enää tarvit, ku mennää eikä meinat!!! Huaks! Oom miättiny sitäki, et tekeeks hää tahallaa näit juttui, et mä lähtisi enempi ajamaa, ku mennää jonnekki, mut voisis senki sit sanoo. Kylhä mää ajelen. Se vaa, et autos kaik sääröt o isännäl oikkee, et jos mää ne laitan ain omallaisiks, ni sit o hurja säätämine joka kerta ku joku lähtee liikkeel. Ku meil on omat autot, me ain ajettii nii, et hän omaas ja mä omaa, mentii sit minne mentii. Isännä auto pelkääjämpaikka ol mukautunu mum miältymyste mukkaa ja mun auton pelkääjämpaikka taas isännäl sopivaks. Ny ei tää enää toimi, ku ov vaa yks auto yhteisen käytös.

Mut joka tapaukses saattii vattamme täyttee kaikkee joulust herkkuu! Nam! Kiitos! Moksut jäivä kotti, tais tulla valvottuu pitkäl yähö, ku lomal kerta ova. Sit hetkem pääst kaffetelttii viäl. Ol iha kiva piipahrus!