Aamu alko tavallist myähemmi, sit just aamiaist olin syämäs, ku vanhukset pörähtivä pihal ja kävivä hakemas lissää kirpparikamaa (tää raivaamine ei muute tunnu loppuva koskaa - monii laatikollissii ja pussillissii o menny jo, mut lissää vaa riittää ja riittää). Muutama soittoasia hoirettavan sej jälkkee ja vastasi pariin mul tulleesee soittoho. Sit oliki kello jo sevverti, et laiti vähä ruakkaa lämppeemää ja häipysi vuarotelle koirie kans pihal, ku aurinkoki paistel. Tosin pysyttii pääosi varjos (iha ajatelle heijastumii, ettei olis mul nii riskii saar uut mikreenikohtaust - kammoksun sitä ny, ku just kärsin siit), mut ol siäl sellasii valosamppiiki paikkoi. Nii, ja kamerast tiätty loppu akku kahre koira ulkoilujej jälkkee, et Kössin ja Kadin ulkoilust ei nyssit tullu yhtää napsuu. Ens kerral sit.

Ihanku Kissi oisis aavistanu mun aatokset ylimääräsest ulkoilust, ku tuijottel mua nii tiiviiste koneitte välist, ku olin sammuttelemas ohjelmii ja laiti koneen kii hetkeks (ol taas iha höyrävän kuumaks ehtiny).

Tosin otin ekal ulkoilul Mimin. Nykku lumi o kovaa, se kantaa jopa Mimin tikkujalkoines. Mitä joskus sillon tällö jossaikohti yks tassu humpsahtaa vähä syvemmäl. Mut aikas harvo kummiski. Remmis siks, et nykku lumi o tiivistyny, ni myyrii ja hiirulaissii o alkanu kulkemaa enempi tosa lumem pääl, ja ku tää neitone saa "rottavainun", ni sit mennää eikä meinat. En haluu ottaa mittää riskii. Kyl toi kaheksam metri fleksi jo aika pitkän vapaan säteen kummiski antaa.

Tarkkan tää o. Kaik piänekki krapsut ja ininät kuulee ja het täytyy tutkii tarkemmi, et kannattaaks lähtee perää.

Mut oikeest täsäkohtaa tais mennä tiäl joku "mopoautoje kokoontumisajo", ku siin men ainaski neljä mopoautoo peräkkäi. Näil kappioil teil ne ovakki varmaste iha omias, mut kyl mä kiältämät ain vähä hampaitan kiristelen, ku niit joutuu isoil teil ohittelemaa...

Se o nii huvittavan näköst, ku Mimi ov varma, et saalis menee karkkuu iha kirsu erest, enkä mä aut yhtää... Ku joutuu pirättelemää ittees, ni oikkee vapisee siit enerkkiamääräst, mink adrenaliini kroppaha tua.

Purettii sit vähä aikaa tota sisäst riahuu käpyje metsästyksehe. Niit o viimeaikoje myräkät puist purottanu - ja tuleva sit hyätykäyttöhö het. Leikkituakioj jälkkee sit maltettii jo vähä paremmi ol paikallaski. Ilma hössötyksii.

"Hössöttää?! Kuka? Emmää ainaskaa!"

"Mut voisit sää kyl jo ystävälliseste sen kävyn potkast tänne suuntaha! Kiitos!"

Joku rekka mennessäs pit ihmeellist läpätyst, mitä Mimin ol pakko kans jäär seuraamaa. Tais takaosan muavisuaja jotenki ottaa tuult kiines. Hassuuha sellane, tiätty, koiranki miälest.

Mut hauskaa se käpyje mettästäminenki o. Melkkest ku hiirie pyyrystely. Ja varsinki nykku ei koko aja humpsahra syväl lumehe, ku siin o kova kuari pääl.

Kotimatkal tul sit napattuu kuva teltast, mikä näyttää kyl tosi surkkialt tual meijä takapihal. Jottan tarttis terhä, mut ei tonne aut kovaste men lappioimaankaa, ettei humpsahra kankaal läpitte... Toivotaa vaa parast, et meil olis ens kesänki viäl teltta pystys. Et me ollaa saamattomii!

Ja siälähä ne ova meijä kaik kesäkalusteekki paikoillas. Apupöytä terassin takan siänihattus al ja tualit omallaisil kylmil pehmusteillas... Juu, et lunt riittää.

Sit ol Kissiv vuaro.

Karvamöykky.

... jol o tassut al.

Osattii sitä toki välil vähä rauhottuu haistelemaa muitte kuulumissiiki.

Kunnes taas menttii pää viirenten jalkan.

Täsä pätkä vireoo Kissin "Älä jätä!" -toimist. Kyl tarkkaa seuraa, misä meen, vaikken varsinaiseste sano tai ääntele mitenkää. Ja jollei vireo toimi, ni suaralinkki vireoo löytyy täst.

Paras paikka just kantapäitte takan. Siit Kissin saa ain hussuttamal joksiki aikaa poijes, mut vähä ajam pääst toine o taas siin takas. Hassu! Mut hyvähä se vaa o - eipähä epähuamios hävii tonne lumej joukkoho. :)

Siält takkaa voi sit turvalliseste kuikuil vähä ettippäi. Keno-vinotus tasapainoilu Kissil toimii hyvi! Ja siihe loppu kameran akku. Seuraavaks kävin Kössin kaa ulkoilul ja viimitteks Kadin, mut siis ilman kuvei täl kerttaa.

Tosiaa ehrittii hyvi ulkoilut hoitaa, ku iltapäivälenkil sato jo oikkee kunnol lunt. Et hyväki ku nautittii kauniist kelist oikkeesee aikkaa. Kerranki!

Isäntä sai vihroste aamusel kannettuu vauhril ennen töihis lähtöö autotallihi sen apupöyrän täst rappuje alt ja mä sit siivoskelles siirsin divaanin siihe takas. Mimi osas het käyttää tilaisuure hyärykses ja nautiskel lämpimäst paikast. Tää o patterin ansiost paljo lämpimämp ku tosa kylmää hohkaava akkuna eres, misä tää väliaikasest ol.

Mukavaa ohjelmaa o orotettavis viikollopul - ja vähä piremmällekki ettippäi, et iha kivaa o tiaros!